KIF1C-geenivirhe yhdistettiin lapsuusiän spastiseen ataksiaan

Lue artikkelin tiivistelmä

Suomalaiset tutkijat ovat äskettäin kuvanneet Neurology-aikakausilehdessä mielenkiintoisen diagnostisen polun kulkua kahdella henkilöllä, joilla oli lapsuusiällä alkanut ataksiasairaus. 

Lapsuusiällä alkavien ataksiasairauksien taustalla on tunnistettu useita eri geenivirheitä. Geenivirheen tunnistamisessa käytetään tavanomaisesti ns. uuden sukupolven sekvensointitekniikoita (new generation sequencing). Tutkimukset mahdollistavat useiden geenien tutkimusta samanaikaisesti käyttämällä joko ennalta valikoituja ja poimittuja kohdegeenejä (ns. kohdennetut geenipaneelit), tai vaihtoehtoisesti eksomisekvensointia, jossa tutkitaan koko perimän geenejä koodaavat alueet.

DNA:ssa oleva perintötekijäjärjestys poikkeaa ihmisestä toiseen, ja tavanomaisesti muutokset ovat harmittomia, ja sairauksiin liittymättömiä. Havaittujen varianttien osalta käytetään niiden sairauteen liittyvän todennäköisyyden osalta terminologiaa, joka perustuu variantista aiemmin tiedossa olevaan näytön asteeseen tietokannoissa. Hyvälaatuisia ja todennäköisesti hyvälaatuisia muutoksia esiintyy perimässä runsaasti. Geenitutkimuksissa ollaan erityisen kiinnostuneita todennäköisesti sairauteen liittyvistä tai suoraan sairauteen johtavista eli patogeenisistä muutoksista. Monesti geenitutkimuksissa raportoidaan myös epävarmemmat muutokset. Tällöin puhutaan ns. VUS-muutoksista (variant of unknow significance). Tämäntyyppisten muutosten merkitys sairauden syntyyn nykytiedon valossa on epäselvä.

Suomalainen tutkimusryhmä pystyi osana PEDIATAX (lapsuusiän perinnölliset pikkuaivosairaudet) projektia tunnistamaan kaksi sairastunutta lasta, joilla oli kompleksinen ataksia. Toisella oireina oli ataksian lisäksi horisontaalinen silmävärve, hypotonia, liikunnallisen kehityksen viive sekä verkkokalvon toimintahäiriö. Toisella sairastuneella oli spastinen ataksia, epilepsia ja älyllinen kehitysvammaisuus. Molemmilla johto-oireena oli liikunnallisen kehityksen viive, sekä aivojen MRI tutkimuksessa havaittu hermosolujen myelinaation häiriö. Toisella sairastuneella havaittiin myös laajentuneet aivokammiot sekä ohut aivokurkiainen. Kummallakin pystyttiin osoittamaan homotsygoottinen geenivirhe KIF1C-geenissä. Geenimuutos oli erittäin harvinainen tietokannoissa. Se sijaitsi geenin ns. kinesin motor -alueella, jossa oli tunnistettu muita geenin patogeenisiä eli sairauteen kytkeytyviä geenivirheitä. Lasten geenimuutos diagnoosihetkellä oli kuitenkin luokitukseltaan VUS, joten diagnoosi jäi luokitukseltaan epävarmaksi.

KIF1C-geeni aiheuttaa spastisen ataksia tyyppi 2- sairauden (SPAX2). Sairauden alkamisikä vaihtelee paljon (1–69 vuotta, keskimäärin 8,5 vuotta). Sairastuneiden henkilöiden yleisimmät oireet ovat spastisiteetti sekä ataksia. KIF1C-proteiini toimii hermosolujen viejäulokkeessa, ja se huolehtii hermosolujen sisäisestä partikkelien kuljetuksesta. Suomalaisten ataksiapotilaiden osalta edettiin tutkimusprojektissa solumallien kautta viallisen proteiinitoiminnan osoittamiseen: Geenivirhettä kantavissa soluissa pystyttiin näyttämään virheellinen solupartikkelien kuljetusprosessi. Tämä ns. in-vitro diagnostiikka johti siihen, että potilaalla havaittua uutta geenivirhettä voitiin pitää sairauteen liittyvänä. 

Tutkimus osoittaa, että varman geenitason diagnoosi ei välttämättä ole helppo. Tutkimuksen myötä KIF1C-geenimuutoksesta johtuva SPAX2 taudin ilmiasuun pystytään myös liittämään verkkokalvon toimintahäiriö, hypotonia sekä ohut aivokurkiainen.

Lähde:

Granath K, Kangas SM, Huhtaniska S, Suo-Palosaari M, Ronkainen VP, Helander H, Rahikkala E, Hinttala R, Uusimaa J, Tolonen JP. A Novel Homozygous KIF1C Variant in 2 Cases of Spastic Ataxia Type 2. Neurol Genet. 2025:16;11(6):e200311.