Hyvä lentosää on sama linnulle ja ihmiselle

Aamuinen taivas on kirkas, meteorologi Leena Neitiniemi-Upola ihailee jääkristallia, joka kimaltelee aurinkoa vasten. 
– Tulee mieleen lentosää, kuten suurista muuttolintujen parvistakin, hän sanoo.

Kuvassa Leena ja koira
Kittilän Alakylässä on pilvipoutainen sää. Pilvien alarajaon lentosään olosuhteita ajatellen korkealla. Näkyvissä on ainakin kaksi pilvikerrosta ja pilven rakoillessa pilkahtaa vähän aurinko. Ei erityisiä säätä ennustavia pilviä. Tuuli puhaltaa lounaasta, pakkasta on 4 astetta, lunta yli 90 cm. Kuva: OTTO PONTO

Leena Neitiniemi-Upola, 62, jäi Ilmatieteen laitokselta varhennetulle eläkkeelle kolmisen vuotta sitten. Sitä ennen hän työskenteli henkilöstön kehittämistehtävissä kahdeksan vuotta. Kehittämistehtäviin siirtymistä edelsivät työvuodet lentosäätä ennustavana meteorologina

Eläkkeelle jäätyään Neitiniemi-Upola muutti miehensä kanssa Rovaniemeltä lapsuudenkotiinsa Kittilän Alakylään. Koti on luonnon keskellä, ja vieressä virtaa Ounasjoki. Luonnon ja ilmakehän tarkkailu kutoutuvat lujasti meteorologi Leena Neitiniemi-Upolan arkeen, ja erityisesti kevät jäidenlähtöineen ja muuttolintuineen on kiehtovaa aikaa.

Ennen jäiden lähtöä sulakohtiin saapuu vesilintuja, ja samoihin aikoihin tulevat ensimmäiset järripeipot ja muut pikkulinnut. Lintujen paluun lomassa lehdet puhkeavat puihin, ja kevät vaihtuu hiljalleen kesäksi.

– Ja kaikki tämä tapahtuu ihan itsestään joka vuosi, Neitiniemi-Upola iloitsee.

Lentosäämeteorologi kertoo, että lintujen ja lentäjien käsitys hyvästä lentosäästä on samanlainen, joten hyvän lentosään vallitessa muuttolintujen parvet voivat olla vaaraksi lentokoneille. Meteorologit ennustavat muuton käynnistymiselle otollisia säätilanteita ja varoittavat lentoliikennettä linnuista. Lintuparvia näkyy säätutkasta.

– Kevät- ja syysarktikan reitit ovat niin vakiintuneet, että ne on kuvattu ilmailuasiakirjoissakin Neitiniemi-Upola sanoo.

Kaikki opittu pysyy mukana

Päivystävän lentosäämeteorologin työ oli tarkkuutta ja keskittymistä vaativaa vuorotyötä. Kun Leena Neitiniemi-Upola sairastui 50-vuotiaana MS-tautiin, hän siirtyi saman työnantajan palveluksessa henkilöstön kehittämistehtäviin.

– Olin aloittanut työn ohessa opettajan pedagogiset opinnot Lapin yliopistossa 2000-luvun alussa, ja pystyin käyttämään kaikkea osaamistani myös uudessa tehtävässä. Neitiniemi-Upola kuvailee lentosäämeteorologin työtä yksinäiseksi, tarkasti aikataulutetuksi ajattelutyöksi, jota tehdään sisätiloissa tietokoneiden äärellä. Sääennusteet tehdään aina samalla kaavalla, mutta sää on joka työvuo- rossa uusi. Jotain ennusteiden tekemisestä seurasi eläkkeellekin, nimittäin analyyttinen ajattelutapa.

Esteettömiä luontopolkuja ja muita kohteita on yhä enemmän, ja luonnosta voi nauttia myös teknologian välityksellä.

– Ensin satelliittikuvista ja muusta datasta analysoidaan, mitä tapahtuu ja selvitetään, miksi niin tapahtuu, ja lopuksi laaditaan ennuste. Ennusteen toteutumista valvotaan ja tarvittaessa tehdään korjauksia. Tämä ajattelutapa antoi teoreettisia työkaluja, joita voin soveltaa yhdistystoiminnassakin, Neitiniemi-Upola sanoo.

Yhdistystoimintaa hänelle onkin ehtinyt kertyä. Kun hän oli muuttanut Alakylään, häntä alettiin pyytää luottamustehtäviin.

– Ihmiset kai ajattelivat, että nyt minulla olisi aikaa. Läksin mukaan, koska se on hyvä tapa rikastuttaa elämää ja tutustua ihmisiin.

Esteettömiä mahdollisuuksia

Leena Neitiniemi-Upola on Lapin neuroyhdistyksen liikuntavastaava, mutta lisäksi hän toimii luottamustehtävissä Alakylän kyläyhdistyksessä, Kittilän metsänhoitoyhdistyksessä ja Leader Tunturi-Lapissa.

Neuroyhdistyksen liikuntavastaavana hän on paneutunut erityisesti luonnossa liikkumiseen ja luonnosta nauttimiseen, ja hän on päivittänyt yhdistyksen sivuille tietoa esteettömistä luontokohteista. Niitä on hänen mielestään löytynyt yllättävän paljon ja monista paikoista.

“Pohjanpystykorva Leevi on minun lenkkiseurani. Koira kohottaa kuntoa ja vähentää “sääherkkyyttä”, koska sen kanssa pitää lenkkeillä säännöllisesti.” Kuva: Otto Ponto

– Esimerkiksi Levi lähetti paljon tietoja laitteista ja esteettömyydestä, ja Pellosta sain tietoa, että siellä on esteetön pääsy lintutornille, Neitiniemi-Upola kertoo.

MS-diagnoosi ei ole toistaiseksi vaikuttanut hänen omaan luonnossa liikkumiseensa tai luontosuhteeseensa muutenkaan.

– Sairauden takia aloin kuitenkin miettiä enemmän MS-tautia sairastavien ihmisten mahdollisuuksia liikkua luonnossa tai saada siitä muuten iloa elämäänsä, hän kertoo.

FAKTA

Esteetöntä bongailua

Suomesta löytyy yli 50 esteetöntä lintutornia sekä lukuisia esteettömiä luontopolkuja. Tarkemmat tiedot ja kohteiden kuvaukset löytyvät osoitteesta luontoon.fi.

Neitiniemi-Upola kertoo kokevansa, että hänelle itselleen on tullut eläkkeelle jäämisen myötä enemmän aikaa luonnon tarkkailuun. Sairaus on hyvin hal- linnassa, eikä hän tarvitse apua liikkumiseen.

– Ajattelen, että nyt minulla on elämässä pieni vaihe itselleni ennen kuin sairaus mahdollisesti pahenee.

Tarkkailija ja maltillinen hyödyntäjä

Neitiniemi-Upolan vahva luontosuhde on lapsuuden ympäristön peruja.

– Hauskuus piti löytää siitä, mikä oli lähimpänä, siis luonnosta. Opin jo pienenä tarkkailemaan, mitä luonnossa tapahtuu. Se on edelleen kiinnostavaa, koska luonto muuttuu koko ajan.

Lapsuudenperheessä elanto tuli luonnosta, ja siinä puulla oli tärkeä osuutensa. Kalaan päästiin itse tehdyllä veneellä, isä kävi metsätöissä ja tuloja saatiin myös puukaupoista.

– Luonto merkitsee osittain toimeentuloa, mutta näen sen muutkin arvot. Minulla on metsää, mutta metsällä on muutakin merkitystä kuin puutavaran arvo.

Ihmisten toiminta ja suhde luontoon kuitenkin muuttuvat sukupolvesta toiseen.

– Jokainen sukupolvi löytää omat arvonsa ja omat juttunsa myös luonnosta. Vähiten arvostetusta luontoympäristöstä voi aikanaan tulla arvostettua, Neitiniemi-Upola sanoo ja mainitsee esimerkkinä suot.

– Mielestäni joutomaita ei ole olemassakaan, sillä luonnossa ei ole mitään turhaa. Esimerkiksi suolla on omat ekosysteemipalvelunsa eli hyötynsä, ja sen roolia pitäisi nostaa esille esimerkiksi hiilen sitomisessa. Joutomailla on myös paljon muuta näkymätöntä toimintaa, joka liittyy esimerkiksi pohjavesiin, maannoksen muodostumiseen ja tulvien tasaamiseen.

Näkyviä ja tuntuvia soiden ekosysteemipalveluja ovat esimerkiksi karpalot ja muut marjat tai vaikka virkistys, jota suolla liikkumisesta ja oleskelusta voi saada.

Pilvien loputon tarkkailija

Lintujen ja muun luonnon tavoin myös pilvet tarjoavat meteorologille loputtomasti havainnoitavaa.

– Säätä riittää joka päivälle, mutta pelkkä auringonpaiste on tylsää, Leena Neitiniemi-Upola sanoo.

Hän tarkkailee pilviä ja ilmakehän ilmiöitä edelleenkin meteorologin ammattitaidolla, mutta maallikkokin voi oppia ennakoimaan pilvistä esimerkiksi lähituntien tai -päivien säätä. Neitiniemi-Upola sanoo, että niin sanottu vanha kansa osasi lukea pilviä, mikä oli tärkeä taito esimerkiksi sadonkorjuun aikaan tai vesille lähdettäessä.

– Täällä Kittilässä sanottiin ennen vanhaan, että itätuuli tietää sadealueen lähestyvän ja länsituulella poutaantuu. Jos oltiin heinänteossa ja alkoi tuulla idästä, oli syytä pistää haravaan liikettä. Sadetta on tiedossa myös silloin, jos kuun tai auringon ympärillä on kehä.

Osa pilvistä liittyy myös vuodenaikoihin. Nyt kevään edetessä taivaalle ilmestyvät ensimmäiset kumpupilvet. Nämä kesän airueet voivat ilahduttaa poutapilven hattaroina, mutta toisaalta niistä voi kehittyä myös kuuro- ja ukkospilviä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos

Mainos päättyy

Tule mukaan Neuroyhteisöön

Neuroliiton 25 jäsenyhdistyksessä on noin 10 000 jäsentä. Yhdistykset mahdollistavat vertaistuen sairastuneille ja heidän läheisilleen ja tuovat yhdistystoiminnan lähelle. Jäseneksi voivat liittyä sairastuneet, läheiset tai muutoin toimintaa kannattavat ihmiset ja yhteisöt.

Liity jäseneksi