MS-tauti ei ole yksi tarina – siksi tarvitsemme tutkimusta
Tutkimusapurahat ovat sijoitus tulevaisuuteen ja ennen kaikkea sairastavien elämänlaatuun.
Siitä ei ole kauaa, kun MS-tautiin liittyi vielä vahva mielikuva vääjäämättömästä toimintakyvyn menettämisestä. Tänä päivänä tiedämme, että tämä kuva on liian kapea. MS-tauti on edelleen vakava ja parantumaton neurologinen sairaus, mutta se ei ole kaikille samanlainen. Monen elämä jatkuu pitkään aktiivisena työssä, opinnoissa ja harrastuksissa. Toisilla sairaus vaikuttaa toimintakykyyn raskaasti ja arkea rajoittaen. Molemmat asiat ovat totta.
Tutkimus on tehnyt näkyväksi sen, miten monimuotoinen sairaus MS-tauti on. Se on auttanut ymmärtämään sairauden kulkua ja oireita. Viime vuodet ovat tuoneet tiedeyhteisön jo lähelle taudin syntymekanismin selvittämistä.
Tutkimus on vaikuttanut myös hoitoon, jota saamme. MS-taudin kohdalla pelkästä oireenmukaisesta hoidosta on tultu tilanteeseen, jossa hoidon tavoite on taudin etenemisen pysäyttäminen. Tämä kehitys on konkreettinen osoitus siitä, miksi laadukasta perus- ja kliinistä tutkimusta tarvitaan. Kyse on pitkäjänteisestä työstä. Pohja tämän päivän läpimurrolle voi löytyä jopa vuosikymmeniä sitten tehdystä havainnosta.
Suomen MS-säätiön tehtävä on tukea MS-taudin ja neurologisten harvinaissairauksien tutkimusta Suomessa. Se on tehnyt niin jo yli 30 vuotta ja on maassamme ainoa taho, joka keskittyy juuri näihin aiheisiin. Tässä lehdessä esitellään laajasti säätiön apurahan viime vuonna saaneiden tutkijoiden työtä. Aiheiden kirjo kertoo hyvin siitä, miten monesta suunnasta MS-tautia lähestytään. Tutkimusaiheet ulottuvat MS-taudin biologisista mekanismeista sairastavien arkeen. Perustutkimuksessa selvitetään muun muassa myeliinin vaurioitumista ja korjaantumista, hermotukisolujen toimintaa sekä keskushermoston tulehdusta. Tavoitteena on ymmärtää paremmin taudin etenemistä ja löytää uusia tapoja suojata hermostoa.
Toinen keskeinen tutkimuslinja liittyy MS-taudin riskitekijöihin, sairastavien elämänlaatuun ja toimintakykyyn. Lisäksi suomalaisia rekisteriaineistoja viedään osaksi kansainvälistä tutkimusyhteistyötä, mikä vahvistaa laajojen potilasaineistojen hyödyntämistä tulevaisuudessa.
Nämäkin aiheet ovat osa pitkää jatkumoa, jossa tämän päivän kysymykset voivat olla huomisen hoitokäytäntöjen alku. Vastauksia ei ehkä saada välittömästi, mutta ilman tutkimusrahoitusta moni tärkeä kysymys jäisi kokonaan kysymättä.
Toukokuussa MS-säätiö teki jälleen päätöksen viiden korkeatasoisen suomalaisen tutkimuksen tukemisesta. Apurahat ovat sijoitus tulevaisuuteen ja ennen kaikkea sairastavien elämänlaatuun.
