Liike lähtee vapaaehtoisista
Neuroliiton jäsenyhdistyksissä on liikuntaa aina mustikkahumpasta pyörätuolitanssiin ja curlingiin. Toiminta nojaa ahkeriin vapaaehtoisiin, kuten Heidi, Ritva ja Sari.
Neuroyhteisössä liikuntatoiminta rakentuu vahvasti paikallisyhdistysten varaan. Tuoreessa, yhdistyksille suunnatussa kyselyssä peräti 95 prosenttia vastaajista piti liikuntavastaavan roolia tärkeänä tai erittäin tärkeänä yhdistyksen toiminnassa. Suurella osalla yhdistyksistä liikunta on vakiintunut osa toimintaa, resurssien mukaan.
– Yhdistykset ovat keskeisessä asemassa liikunnan mahdollistajina. Liikunta tuo yhteen, tukee toimintakykyä ja vahvistaa osallisuutta, sanoo Neuroliiton soveltavan liikunnan asiantuntija Riitta Lehtonen.
Yhdistysten liikuntatoimintaa tukee Neuroliiton liikuntapalvelujen koordinoima NeLi-verkosto, joka kokoaa yhteen liikuntavastaavia, jakaa ideoita ja edistää yhteistyötä. Mukana on jo 20 jäsenyhdistystä. Yhteistyötä tehdään tiiviisti kuntien, hyvinvointialueiden ja muiden potilasjärjestöjen kanssa. Lisäksi Neuroliiton liikuntapalveluista saa henkilökohtaista neuvontaa sopivan lajin löytämiseksi sekä esteettömyysasioissa.
neuroliitto.fi/liikunta
”Liikunta on tarkoitettu kaikille”
Miten päädyit vapaaehtoiseksi ja juuri tähän tehtävään?
Harrastan itse liikuntaa, olen aktiivinen pyörätuolicurlingissa ja sitä kautta voima- ja liikkuvuusharjoittelussa. Kaikki urheilu on tervetullutta ja kaikkea on kiva ainakin kokeilla. Entiset liikuntavastaavat halusivat siirtyä syrjään ja niinpä minua ehdotettiin tähän toimeen.
Kuvaile tehtäväsi sisältöä: mitä tyypillisesti teet?
Yritän keräillä tietoa harrastettavista ja esteettömistä jutuista ja esittelen niitä sitten hallitukselle. Sen jälkeen aloitan porukan keräämisen lajiin. Tarkoitus olisi tehdä vuosikello, mutta se on haasteellista nyt, kun pitää itse käydä harjoittelemassa ja kilpailuissa. Paras aika sen tekemiseen olisi kesä, että syksystä voisi sitten aloittaa.
Palkitsevinta on saada ihmiset liikkeelle ja innostumaan!
Kerro jostakin mieleen painuneesta hetkestä tehtävässäsi
Olen ollut tässä niin lyhyen aikaa, että mieleenpainuva kokemus tulee ajalta ennen tätä pestiä: purjehduskokeilu oli todella hauska. Omasta kisaamisestani on jäänyt mieleen yhden SM-kilpailun ratkaisuhetket: Meillä oli neljä kiveä pesässä, mutta vastustajan kivi oli niiden keskellä parempana. Eli heille oli tulossa yksi piste, kun vielä oli minun heittovuoroni jäljellä. Osuin sillä vastustajan kiveen, joka poistui pesästä ja me saimme 5 pistettä. Aika hyvin pelissä, jossa on yksi paikkakivi ja 5 heitettävää kiveä per joukkue!
Miten rohkaisisit mukaan henkilöä, jota oma kunto, rohkeus tai vointi arveluttaa?
Ei tarvitse olla suorittaja kokeillakseen jotain uutta. Me olemme kaikki samanlaisia, erilaisin vaivoin, joku pystyy tekemään yhtä ja joku toinen toista. Liikunta on tarkoitettu kaikille.
” Yhdessä voidaan ylittää se korkein eli aloittamisen kynnys”
Miten päädyit vapaaehtoiseksi ja juuri tähän tehtävään?
Olen aina ollut innokas yhdistysihminen. Saatuani MS-diagnoosin vuonna 2020 minulle oli selvää, että hakeutuisin vertaistuen pariin ja sitä kautta päädyin nopeasti mukaan neuroyhdistyksen hallitukseen ja muuhunkin yhdistyksen toimintaan. Olen ohjannut jo yli parikymmentä vuotta sivutyökseni tai harrastuksena ryhmäliikuntatunteja. Kunto- ja terveysliikunta on lähellä sydäntäni. Tämä liikuntataustani varmasti vaikutti valintaani liikuntavastaavaksi.
Kuvaile tehtäväsi sisältöä: mitä tyypillisesti teet?
Vaikka minulle onkin annettu yhdistyksen liikuntavastaavan viitta, sanoisin, että koko yhdistyksen hallitus kantaa sitä kanssani. Liikunta on yhdistyksemme toiminnan kulmakiviä. Hallituksessa ideoimme ja suunnittelemme yhdessä liikuntatoimintaa ja lajikokeiluja. Jatkuvissa liikuntaryhmissä on omat vastuuhenkilöt ja ne pyörivät hienosti omalla painollaan niin.
Liikuntavastaavana ajattelen voivani tarjota omaa osaamistani yhdistyksen käyttöön. Käyn esimerkiksi silloin tällöin vertaisohjaajana ohjaamassa tuolijumppaa yhdistyksen kuntosaliryhmässä. Yhdistyksen kautta olen myös saanut kouluttautua Vire-Lavis-ohjaajaksi. Olemmekin monessa eri yhteydessä taivutelleet tangoa ja hytkytelleet humppaa.
Palkitsevinta on yhdessä tekeminen. On mahtavaa huomata, kuinka paljon saadaan iloa ja hyvää aikaiseksi, kun yhdessä touhutaan.
Kerro jostakin mieleen painuneesta hetkestä tehtävässäsi
Hauskoja hetkiä on ollut paljon. Esimerkkinä hauska mustikanpoimintahumppa jumppaillessa vire-lavista. Esteettömät luontoretket ovat olleet mainioita ja voimaannuttaviakin kokemuksia. Yleensäkin mieltä lämmittää se, kun liikunnan ja onnistumisen ilo loistaa ihmisten kasvoilta. Pyörätuolitanssiin tutustuttiin viime syksynä. Ohjaajaparin upea liitely salissa oli todella kaunista ja koskettavaa. Musiikilla on iso voima.
Miten rohkaisisit mukaan henkilöä, jota oma kunto, rohkeus tai vointi arveluttaa?
Toivoisin kovasti, että jokainen uskaltautuisi rohkeasti mukaan ihan omana itsenään. Meitä on yhtä monta erilaista, kuin on ihmisiäkin. Jokaisella omat ”kremppansa”. Kaikkea ei todellakaan tarvitse osata, pystyä tai kyetä. Ymmärrän kyllä, että mukaan tuleminen voi aluksi jännittää. Silloin voi hyvin vaikkapa ottaa yhteyttä ensin yhdistyksen liikuntavastaavaan, hallituksen jäseneen tai tuttuun henkilöön ryhmässä. Yhdessä voidaan ylittää se korkein – aloittamisen kynnys. Jokaisella meillä on kuitenkin vain se yksi tavoite – hyvä olo. Tämä voi olla niin fyysistä kuin psyykkistäkin hyvää oloa. Niin kliseistä kuin se onkin, liike on lääke.
“Tehdään se, mikä hyvältä tuntuu, eikä lannistuta, jos jokin ei onnistu”
Miten päädyit vapaaehtoiseksi ja juuri tähän tehtävään?
Halusin viedä eteenpäin monimuotoista vertaistukea ympäri erittäin laajaa toimialuettamme. Harrastin ennen MS-tautiin sairastumistani muun muassa polkujuoksua. Vaikka juokseminen ei enää onnistu, vietän paljon aikaa soveltavan liikunnan parissa. Yhdistyksemme vuoden 2026 teemana on liikunta.
Kuvaile tehtäväsi sisältöä: mitä tyypillisesti teet?
Suunnittelen eri paikkakuntien tapaamisia ja tällä hetkellä kartoitan soveltavan liikunnan mahdollisuuksia toiminta-alueellamme.
Palkitsevinta on kohdata eri ikäisiä ja eri elämänvaiheissa olevia. Nähdä kuinka pienikin onnistuminen saa hymyn huulille.
Kerro jostakin mieleen painuneesta hetkestä tehtävässäsi
Koskettavinta on ollut tavata rouva, joka on ollut alunperin perustamassa meidän yhdistystämme. Erään tapahtuman jälkeen hän kutsui minut kahville ja kävi läpi yhdistyksen historiaa. Oli mahtavaa kuulla yhdistyksen tapahtumarikkaasta menneisyydestä.
Miten rohkaisisit mukaan henkilöä, jota oma kunto, rohkeus tai vointi arveluttaa?
Meidän joukkoon on helppo tulla, pyrimme tapahtumissa rentoon meininkiin. Kunnolla ei ole väliä, tehdään se mikä hyvältä tuntuu ja ei lannistuta jos jokin asia ei onnistu, tsempataan toisiamme ja luodaan hyvä ilmapiiri.
