Guillain-Barré ja korona

Mikä Guillain-Barré?

Guillain-Barrén oireyhtymä (GBO) eli polyradikuliitti on hermojuuren tulehdus, jossa tapahtuu elimistön puolustusmekanismin ohjautuminen omia kudoksia (hermoratoja) vastaan. Guillain-Barré on tulehduksellinen sairaus, jota esiintyy kaikissa ikäryhmissä. Vuosittainen ilmaantuvuus lapsilla on alle yksi sairastunut 100 000 lasta kohden ja ikääntyneillä lähes kolme sairastunutta 100 000 asukasta kohden.

Sairauden alkuvaiheessa oireisto etenee ja vakaan vaiheen jälkeen alkaa kuukausia tai vuosia kestävä toipuminen. Opimme koko ajan lisää sairauden hoidosta. Valtaosa toipuu Guillain-Barrésta hyvin. Osalle jää merkittäviä toiminnallisia
haittoja ja kipua.

Kuten kaikkien sairauksien hoidossa, keskinäinen luottamus potilaan ja hoitohenkilökunnan välillä on ensiarvoisen tärkeää. Myös kuntoutuksen tulee olla laajaalaista, johon kuuluvat fyysinen ja psyykkinen tukeminen sekä sopeutuminen uuteen elämänvaiheeseen.

Virus voi laukaista sairauden

GBO:n täsmällistä mekanismia ei tunneta, mutta kyseessä on sairastuneen henkilön kehon oman puolustusjärjestelmän ja ulkopuolisen tekijän yhteisvaikutus. Ulkopuolisena laukaisevana tekijänä voi toimia virus, bakteeri tai muu puolustusreaktion laukaiseva tekijä.

GBO:ta aiheuttavia viruksia ovat useat hengitystietulehduksia aiheuttavat virukset, lisäksi sytomegalovirus (CMV), Ebstein–Barrvirus (EBV), influenssa A- virus, HIV ja vesirokkovirus (VZV). Harvinaisissa tapauksissa GBO voi kehittyä rokotteen laukaisemana tai lymfoomaan, sarkoidoosiin ja sidekudossairauteen liittyvänä samantyyppisenä oirekuvana.

Myös koronaviruksen yhteydessä on todettu Guillain-Barrén oireyhtymää. Melko usein yhdestä neljään viikkoa ennen GBO-oireiden alkua on havaittavissa ylähengitystieoireita. Yleisimmin hengitystulehduksen jälkeinen GBO-oireisto on suolistotulehduksen jälkeistä oireistoa lievempi.

Yleisemmin oireisto etenee kahdesta neljään viikkoon maksimiinsa, jonka jälkeen seuraa viikon tai kahden viikon mittainen vakaa vaihe, ja edelleen asteittainen toipuminen. Rajussa, mutta hyvin harvinaisessa taudinkuvassa oireisto etenee hengitystukea vaativaan neliraajahalvaukseen parissa päivässä. Toipuminen kestää kuukausia, sen nopein vaihe kahdesta kuuteen kuukautta, mutta vaikeissa taudinkuvissa toipumista tapahtuu kahdesta kolmeen vuotta.

Moninainen oirekuva

Taudinmäärityksessä keskeistä on oirekuva, joka Guillain-Barrén oireyhtymän kohdalla sisältää etenevää lihasheikkoutta, tunto-oiretta, kipua ja jännevenytysheijasteiden vaimenemista. Oirekuvan tunnistaminen voi olla haaste, sillä potilaan kokemat ja esille tuomat oireet voivat olla vain väsymystä, tasapainovaikeuksia ja kipua.

Osalla potilaista taudinkuva jää lieväksi, jolloin itsenäinen kävelykyky säilyy koko sairauden ajan. Tällöin taudin kulkuun vaikuttavaa hoitoa ei tarvita, ja potilas toipuu täysin. Toisinaan, noin 5–25 prosentilla, tauti etenee hengityshalvaukseen, jolloin tarvitaan taudin kulkuun vaikuttavien hoitojen lisäksi hengityskonehoitoa.

Italiassa 48 henkilöä 100 000:sta koronan sairastaneesta potilaasta sairastui Guillain-Barréen. Vastaava sairastuneiden luku oli Irlannissa 80/100 000. Suomesta ei ole lukuja saatavilla ja Guillain-Barrén oireyhtymä on hyvin harvinainen.

Lisätutkimuksilla varmuutta

Lisätutkimuksilla suljetaan pois muita taudinaiheuttajia. Sähköinen hermoratatutkimus, elektroneuromyografia (ENMG), osoittaa onko oireen taustalla vanhempaa vauriota, vai onko kyseessä uusi vaurio.

Lisäksi tällä menetelmällä nähdään painottuuko vaurio hermojuuriin vai onko mukana laajempaa hermorata (aksoni) vauriota. Parhaiten löydökset näkyvät 2–4 viikkoa oireiden alusta.

Selkäytimen ja hermojuurten magneettikuvalla voidaan nähdä, onko muuta tekijää vaurioittamassa selkäydintä tai hermojuuria. Aivoselkäydin nesteen (likvorin) tutkimisella on mahdollista erottaa, onko kyseessä tyypillinen GBO:hon liittyvä kohonnut proteiinimäärä ja vähäinen tulehdussolujen lissäntynyt määrä tai normaali tulehdussolujen määrä.

Verikokeilla kartoitetaan myös ravitsemustasoa kuvaavia (verenkuva, albumiini, B12-vitamiini, folaatti ja D-vitamiini), maksan, munuaisten ja kilpirauhasen toimintaa mittaavia määrityksiä. Vastaainemäärityksistä kampylobakteeri, borrelia ja mykoplasma vasta-aineet ovat keskeisiä.

Hermoratatulehduksen tautimuotoja oirekuvan mukaan ovat AIDP, AMAN, AMSAN ja Miller-Fisherin oireyhtymä.

Ennaltaehkäisy ja hoito

Kuten kaikissa tulehduksellisissa sairauksissa, infektioiden vähentäminen on kaiken a ja o. Koronaaikana käsien säännöllinen peseminen ja desinfiointi sekä hengityssuojaimen käyttäminen väkijoukoissa on erittäin suotavaa. Myös koronarokotteen merkitys on erittäin tärkeä – rokotuksesta saatavat hyödyt ovat moninkertaiset niistä mahdollisesti aiheutuvien, ohimenevien sivuvaikutusten rinnalla.

Aina ei pystytä selvittämään, miksi jokin tietty virus laukaisee henkilössä Guillan-Barrén. Tällöin tärkeintä on tukea ja informoida sekä potilasta että hänen läheisiään.

Keskeisessä osassa ovat myös liikkuminen sopivalla rauhallisella rasitustasolla, ravitsemus ja hyvä kivunhoito. Mikäli itsenäinen liikkuminen ei onnistu, tarvitaan taudinkulkuun vaikuttava hoito. Liikkumattoman potilaan kohdalla laskimotulppien ennaltaehkäisy on tärkeää. Kuntoutuksessa on huomioitava potilaan ympäristö, harrastukset ja työ. Taudinkulkuun vaikuttavia hoitoja ovat laskimonsisäinen vastaainehoito (IVIG) ja plasmanvaihto.

Tutkimusten perusteella nämä tehoavat, kun taudinkulku on etenevä ja potilas ei pysty liikkumaan itsenäisesti tai itsenäinen liikuntakyky on vahvasti uhattuna. Lievemmissä taudinkuvissa ei ole osoitettu, että hoidosta olisi hyötyä. Vaikeissa taudinkuvissa hoidosta huolimatta osalle jää merkittävä haitta-aste. Tutkimusta tehdään jatkuvasti tehokkaampien hoitojen kehittämiseksi.

Ravitsemukseen kannattaa kiinnittää huomiota alusta lähtien. Mikäli ravitsemuksessa on puutteita, ne korjataan. Aina tulee turvata riittävä energian, proteiinien, kuitujen ja D-vitamiinin saanti. Hyvä ravitsemus edistää toipumista ja immuniteetin paranemista.

Kuntoutuksessa on keskeistä fyysinen ja psyykkinen kuntoutuminen sekä sopeutuminen uuteen toimintakykyyn ja arkeen. Suurin osa toipumisesta tapahtuu vuoden sisällä, mutta paraneminen jatkuu vielä vuosia. Valtaosa, noin 70 prosenttia sairastuneista toipuu täydellisesti tai lähes täydellisesti. 20 prosentille jää merkittäviä jäännösoireita. Viisi prosenttia kuolee joko keuhkolaskimotukokseen, rytmihäiriöön tai muuhun syyhyn.

Sairastuneen iällä, GBO:n puhkeamista edeltävällä oirekuvalla ja oireiston etenemisvauhdilla on merkitystä esimerkiksi kävelykyvyn toipumiseen.

Infektiot vähentyneet

Koronavuosien myötä infektiot ovat kaiken kaikkiaan vähentyneet viimeisen vuoden aikana (2020–2021). Tähän lienee syynä hyvä käsihygienia, hengityssuojainten käyttö ja vähempi liikkuminen kodin ulkopuolella. Vaikka viruksia on ollut vähemmän liikkeellä, ne eivät ole kuitenkaan kokonaan kadonneet.

Ihmisellä alkaa olla vajetta immuniteetin koulutuksen osalta, kun pari vuotta elettiin ns. eristyksissä vailla kontakteja. Tutkimustiedon valossa tunnemme nyt myös koronaviruksen paremmin kuin aiemmin. Olennaisia asioita viruksen hillitsemisessä ovat rokotuskattavuuden pitäminen korkealla tasolla, hyvä käsihygienia, hengityssuojainten käyttö erityisesti väkijoukoissa ja mahdollisen sairastumisen hoitaminen kotona. On erittäin tärkeää, että opimme elämään maailmassa erilaisten infektioiden kanssa – ja pidämme huolta itsestämme ja läheisistämme.

Mika Saarela,
LL, neurologian ja
geriatrian erikoislääkäri, HUS

Asiaa tuntevalta -palstalla käsittelemme mm. terveyteen, työelämään, sosiaaliturvaan ja oikeudellisiin asioihin liittyviä teemoja.