5 näkökulmaa liikuntaan
Tutkimus liikunnan vaikutuksista neurologisia sairauksia sairastavien toimintakykyyn on moninkertaistunut viidessätoista vuodessa. Samalla myös liikunnan suositukset ovat kokeneet suoranaisen mullistuksen.
Poimimme fysioterapeutti, terveystieteen tohtori Anders Rombergilta viisi näkökulmaa neuroliikuntaan. Kysyimme myös kolmelta liikkujalta, mitä liikunta heille merkitsee.
1. Pahiksesta hyvikseksi
Aina 2000-luvun taitteeseen asti liikuntaa pidettiin arveluttavana neurologisia sairauksia sairastavalle. Voimakasta, fyysistä ponnistelua vaativan harjoittelun uskottiin muun muassa lisäävän spastisuutta. MS-taudin kohdalla sen ajateltiin jopa pahentavan sairautta.
Vahvaan tutkimusnäyttöön pohjaten tiedämme, että asia on päinvastoin: liikunta on turvallista ja suositeltavaa suuressa osassa neurologisia sairauksia, sekä lukuisissa pienissä sairausryhmissä.
Liikunta ylläpitää toimintakykyä ja parantaa henkistä hyvinvointia. Se kohentaa liikkujan elämänlaatua.
2. Liikunta helpottaa sairauden oireita
Liikunnalla voidaan kohentaa lihaskuntoa ja helpottaa tasapainon ongelmia. Hyvä fyysinen kunto myös helpottaa uupumusoireen kanssa elämistä. Näin on kognitiivisenkin uupumuksen kanssa: liikunta tehostaa verenkiertoa, jolloin aivot saavat runsaammin happea.
Liikunnalla on myönteisiä vaikutuksia kipuun voimakkuuden ja kipukynnyksen osalta.
Liikunta ei välttämättä ole neurologisissa sairauksissa tehokas kipulääke, varsinkaan neuropaattisessa kivussa, mutta saattaa tehdä kivusta paljon siedettävämmän.
Voimaharjoittelun spastisuutta lisäävä vaikutus on urbaanilegenda. Liikunta ei myöskään lisää MS-taudin pahenemisvaiheita, kuten aiemmin otaksuttiin.
3. ”Paras liikuntaohjelma on se, jota noudatetaan”
Etenevissä neurologisissa sairauksissa liikuntaa muokataan toimintakyvyn mukaan. Varhaisvaiheessa treenataan pitkälti kuten terveet, sairauden edetessä liikunnan intensiteetti pienenee ja kesto lyhenee. Mukaan tulee soveltavan liikunnan apuvälineitä ja ehkä myös avustaja.
Liikuntaohjelmaan tulisi kuulua sekä kestävyyskuntoa tukevaa että lihaskuntoa ja liikehallintaa harjoittavaa liikuntaa. Tärkeintä on säännöllisyys ja monipuolisuus. Katso soveltavat terveysliikuntasuositukset: ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka/soveltavat_liikuntapiirakat.
4. Onko pakko, jos ei tahdo?
Liikuntaa ohjaa mitä suurimmassa määrin motivaatio. Vaikka järki sanoo, että liikkuminen on hyödyllistä, saattaa käsitys omasta liikkumiskyvystä olla este liikuntaharrastukselle. Sisäinen motivaatio on se, mikä saa ihmisen sitoutumaan liikkumiseen. Omaa sisäistä motivaatiotaan voi herätellä asettamalla sopivia tavoitteita, joiden avulla pääsee toivomaansa päämäärään.
Tärkeää on myös kannustus, itselle ja muille:
”Sinä voit, sinä kykenet – sairaudesta ja oireista huolimatta!”
5. Korvien välissäkin liikahtaa
Itsensä ylittäminen tuottaa huippukokemuksia ja niitä liikunta voi tarjota liikkujan kunnosta riippumatta. Se voimistaa hallinnan ja kyvykkyyden tunteita, tuottaa mielihyvää, virkistää mieltä ja tuottaa ihan puhdasta iloa!
Ryhmäliikunnassa on myös sosiaalinen puoli, jonka vaikutukset ovat neuroliikkujilla arvaamattoman suuret. Liikunnan tuoma ilo sitouttaa ihmisiä pitämään liikunnan osana arkeaan. Jo pienikin liike voi olla itsensä ylittämistä ja johtaa huippukokemukseen.
