Uupumus-oiretta voidaan lievittää lihaskuntoharjoittelulla
Epätavallinen uupumus (engl. fatique) on eri muodoissaan yksi tavallisimmista MS-oireista. Siitä kärsii ainakin jossain vaiheessa sairautta arvioiden mukaan jopa 80 % potilaista. Osalla heistä se on myös eniten elämänlaatuun vaikuttava ongelma.
MS-tautiin liittyvä uupumus on määritelty henkisen ja ruumiillisen toimintatarmon puutteeksi, joka haittaa toimintakykyä. Kyse ei siis ole pelkästään fyysisen suorituskyvyn hiipumisesta, vaan myös henkisen kapasiteetin kuormitusherkkyydestä.
Tavallisimmin oireella ymmärretään kuitenkin kokonaisvaltaista ja päivän aikana vaikeusasteeltaan vaihtelevaa yleistä uupumista. Yleisyydestään huolimatta oireen alkuperä on yhä osin epäselvä. Perinteisesti on ajateltu, että mukana on keskushermoston hermosäievaurioon liittyvien korjaavien mekanismien aktivoituminen. Tämä aivojen plastisuudeksi nimitetty kyky toiminnalliseen uudelleenorganisointiin auttaa rajaamaan vaurioiden aiheuttamaa haittaa, mutta hintana on sen myötä nopeampaan uupumiseen johtava hermoverkon lisääntynyt kuormitus. Tämän ohella mukana on kuitenkin myös mitä ilmeisemmin MS-taudille tyypillisen keskushermoston tulehdusreaktionkin vaikutusta.
Äskettäin julkaistussa italialaistutkimuksessa arvioitiin 106 aaltomaista tautimuotoa sairastavan potilaan uupumus-oireiden esiintymistä taudin diagnoosivaiheessa. Tutkijat totesivat, että uupumisoireet yhdistyivät muita matalampiin selkäydinnesteestä mitattuihin tulehdusta hillitsevän interleukiini 10:n tasoihin. Lisäksi vuoden seurannassa taudin tulehdusaktiivisuus joko pahenemisvaiheiden tai uusien magneettimuutosten muodossa oli fatiikki-oireista kärsivillä muuta joukkoa todennäköisempää. (1)
Uupumusoireiden tehokas hoito on osoittautunut haasteelliseksi. Onnistunut taudinkulkuun vaikuttava immunologinen hoito voi parhaimmillaan olla tehokas apu, mutta etenkin oireenmukaisen lääkehoidon vaikuttavuudesta saatu tutkimusnäyttö on ollut ristiriitaista.
Arvostetussa Lancet Neurology -lehdessä viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa arvioitiin amantadiinin, modafiniilin ja metyylifenidaatin tehoa lumehoitoon verrattuna kaksoissokko-asetelmassa. Kaikki potilaat käyttivät vuorollaan kuuden viikon ajan eri valmisteita niin, että valmisteen vaihtuessa oli aina kahden viikon lääkkeetön tauko. Tutkijat eivät havainneet päämuuttujana olleessa uupumuksen oirearviossa (MFIS, Modified Fatigue Impact Scale) mitään merkittävää eroa eri valmisteiden ja lumelääkkeen välillä. Tämä ei toki tarkoita vielä sitä, etteikö lääkehoidosta voi yksilötasolla olla apua, mutta valmisteiden laajamittaista ja kritiikitöntä käyttöä se ei tutkijoiden mukaan puolla. (2)
Edellä mainittu huomioiden tuore ruotsalaistutkimus lihaskuntoharjoittelun roolista fatiikin hallinnassa on erityisen mielenkiintoinen. Tutkimuksen interventioryhmässä oli mukana 71 uupumusoireesta kärsivää MS-potilasta (87,3 % naisia, keski-ikä 42,1 vuotta) ja vailla harjoittelua olevina verrokkeina 69 potilasta (76,8 % naisia, keski-ikä 43,6 vuotta).
Interventioryhmällä ei ollut edeltävää vastaavaa harjoittelutaustaa. Harjoitukset alkoivat lämmittelyllä, jota seurasi korkean intensiteetin harjoitteita sekä ylävartalolle (neljä liikettä) että alaraajoihin (kolme liikettä). Sessiot päättyivät kevyeen loppuverryttelyyn. Harjoituksia oli osalla interventioryhmästä kahdesti viikossa ja osalla vain kerran. Kahdentoista viikon harjoitusjakson jälkeen havaittiin, että korkean intensiteetin lihaskuntoharjoitteet olivat vähentäneet koettua uupumusta (tällä kertaa arviointimenetelmänä FSMC, Fatigue Scale for Motor and Cognitive Functions) tilastollisesti merkittävästi keskimäärin kymmenellä pisteellä, kun taas verrokkiryhmän pistemäärä oli hieman noussut (keskimäärin 1,5 pistettä). Interventioryhmän harjoitusmäärällä ei ollut tähän pistemäärään vaikutusta, mutta kahdesti viikossa harjoitelleilla todettiin kuitenkin positiivisia muutoksia mielialaan liittyen vain viikoittain harjoitteita tehneisiin verrattuna.
Tutkimuksessa todettiin myös verestä mitattujen tulehdusvälittäjäaineiden tasojen laskun korreloivan FSMC:n pistemäärän pudotukseen. Ruotsalaistutkijoiden mukaan lihaskuntoharjoittelua voikin hyvin suositella MS-potilaiden uupumusoireiston hoidoksi. (3)
Toisin sanoen
- Epätavallinen uupumus (engl. fatique) on yksi tavallisimmista MS-oireista. Siitä kärsii jopa 80 % potilaista.
- MS-tautiin liittyvä uupumus on määritelty henkisen ja ruumiillisen toimintatarmon puutteeksi, joka haittaa toimintakykyä. Kyse ei ole pelkästään fyysisen suorituskyvyn hiipumisesta, vaan myös henkisen kapasiteetin kuormitusherkkyydestä.
- Uupumusoireiden tehokas hoito on osoittautunut haasteelliseksi.
- Tuore ruotsalaistutkimus lihaskuntoharjoittelun roolista uupumuksen hallinnassa on erityisen mielenkiintoinen. Kahdentoista viikon harjoitusjakson jälkeen havaittiin, että korkean intensiteetin lihaskuntoharjoitteet olivat vähentäneet koettua uupumusta.
Lähteet
(1) Gilio L et al. Biomedicines. 2022 Aug 23;10(9):2058. doi: 10.3390/biomedicines10092058
(2) Nourbakhsh B et al. Lancet Neurol. 2021 Jan;20(1):38-48. doi: 10.1016/S1474-4422(20)30354-9. Epub 2020 Nov 23.
(3) Englund et al. Mult Scler Relat Disord. 2022 Aug 13;68:104106. doi: 10.1016/j.msard.2022.104106.
Tällä palstalla kerrotaan MS-tautia koskevista tutkimuksista. Palstaa toimittaa LL, neurologian erikoislääkäri Juha Multanen.
