Tunneyhteys – vetovoimaa sanojen takana
Sairastuminen - fyysinen tai henkinen - kuormittaa suhdetta. Samalla se voi olla mahdollisuus syventää tunneyhteyttä.
Sairastuminen on pari- tai monisuhteelle eräänlainen koetinkivi – ja uudessa elämäntilanteessa suhde usein muuttuu. Sairastuminen ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti huonompaa suhdetta, mutta se vaatii paljon sopeutumista, rehellisyyttä ja jaksamisen huomioimista molemmilta osapuolilta.
– Fyysisten toimintakyvyn muutosten myötä myös ulkoinen minäkuva voi muuttua, mikä vaikuttaa seksuaali-identiteettiin ja oman kehon hyväksymiseen. Minäkuvan muutokset voivat synnyttää häpeän ja huonommuuden tunteita, vähentää sosiaalista kanssakäymistä ja estää uusien ihmissuhteiden solmimista tai sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä. Se altistaa yksinäisyydelle, kertoo toimintaterapeutti, erityistason seksuaaliterapeutti Henna Suikki.
Tunneyhteyttä rakentaessa on hyvä muistaa, että erilaisten tunteiden taustalla ovat aina omat tunteemme sekä kokemuksemme asioista.
– Toisen tunteeseen ei kannata vastata omalla tunteellaan. Aito kuuntelu ja läsnäolo edistävät tunneyhteyttä. Lohdullista on toki myös se, että aina voi pyytää anteeksi ja aloittaa alusta, Suikki sanoo.
Tunneyhteyttä vahvistavat:
- Avoin ja rehellinen kommunikointi
Sairaus aiheuttaa usein pelkoa, epävarmuutta ja surua. Tuntemuksista kannattaa puhua ääneen. Mitä kumpikin pelkää? Mitä toinen tarvitsee juuri nyt? Milloin kaipaa tilaa, milloin läheisyyttä? Kaikkea ei tarvitse “ratkaista” ja usein riittää, että kuuntelee.
- Roolien ylläpitäminen
Sairauden myötä suhteeseen voi syntyä hoivaaja-hoidettava-asetelma, joka voi tuntua oudolta ja raskaaltakin. Yritä säilyttää kumppanuus ja pohdi millainen haluaisit olla kumppanina, et pelkästään avunantajana. Pienet arjen hetket, kuten yhdessä katsottu sarja ja huumori ovat todella tärkeitä.
- Hyväksy tunteiden kirjo
Tunteet kannattaa kohdata sellaisina kuin ne tulevat. Sekä sairastunut että kumppani voivat kokea pelkoa, surua, vihaa, syyllisyyttä, toivottomuutta ja turhautuneisuutta. Kaikki tunteet ovat sallittuja, eikä niitä tarvitse hävetä.
Keskusteluja ja välittämisen tekoja
Sairaus voi tuoda mukanaan ärtyneisyyttä, vetäytymistä tai pelkoa sekä erilaisten tunteiden sekamelskan. Myös keho ja seksuaalisuus voivat muuttua, mikä vaikuttaa itsetuntoon.
– Oireet ja tuntemukset on hyvä erottaa persoonasta ja ajoittaa keskustelut siten, että kumpikaan ei ole tunnekuohun vallassa. Tilanne on nyt tämä, mutta se ei kerro millainen sinä oikeasti olet, Suikki summaa.
Koska sairastunut ei välttämättä jaksa ilmaista itseään selkeästi, kumppanin kannattaa kysyä yksinkertaisia kysymyksiä, kuten: Miltä sinusta tuntuu juuri nyt? Miten voisin auttaa tänään?
Vältä korjaamista tai ratkaisujen tyrkyttämistä heti – kuuntele ensin. Kun saat jonkinlaisen vastauksen, osoita kiinnostuksesi ja sano, ”kerro lisää”.
– Tunneyhteys ei synny pelkistä sanoista, vaan välittämisen voi näyttää myös pienillä teoilla. Välittäminen voi olla toisen huomioimista esimerkiksi ruoanlaitolla tai kupillisella teetä. Se voi ilmetä hiljaisena yhdessä istumisena, peiton asetteluna tai kosketuksena. Pienet konkreettiset teot viestivät, että olet minulle tärkeä, olen tässä sinua varten, Henna Suikki avaa.
Muuttunut arki
Vaikka arjen roolit saattavat muuttua sairauden kohdatessa, yhteisiä odotuksia ja vaatimustasoa voi aina myös säätää. Kaikkea ei tarvitse aina hoitaa niin sanotusti ”normaalisti”.
– Tärkeintä on luoda arkeen turvallisuuden tunnetta ja ajatus siitä, että yhdessä tästä selvitään. On erittäin tärkeää, että elämään mahtuu myös kevyempiä yhdessäolon hetkiä, iloa ja huumoria, Suikki sanoo.
Terve kumppani saattaa unohtaa itsensä, mutta uupumus ei auta kumpaakaan.
– Oman jaksamisen vaaliminen on yhtä tärkeää, kuin sairastuneesta huolehtiminen. Lepo, omat harrastukset ja sosiaaliset suhteet sekä läheiset, vertaistuki ja ammattilaisen apu, kuten parisuhdeterapia, auttavat eteenpäin, Henna Suikki kannustaa.
