Tarkkuussuunnistuksessa hoksot ratkaisevat, ei vauhti

Tarkkuussuunnistuksen ajatuksena on suunnistusharrastuksen mahdollistaminen jokaiselle liikuntakykyyn katsomatta. Tärkeintä lajissa on nimensä mukaisesti tarkkuus ja aivojen käyttäminen.

KUVA: Milla Granlund

Neuroliiton ja Parkinsonliiton aktiivit pääsivät tutustumaan tarkkuussuunnistukseen kesäkuun lopulla Maskussa järjestetyssä liikuntavastaavien koulutuksessa. Ennen lajin kokeilemista suunnistusseura Turun Metsänkävijöiden Juha Hiirsalmi kertoi tarkkuussuunnistuksen historiasta ja kävi läpi lajin säännöt sekä karttamerkit.

Hoksot ratkaisevat, eivät vikkelät jalat

Alun perin Ruotsissa kehitetty tarkkuussuunnistus on innostanut ja liikuttanut suomalaisia ikään ja liikuntakykyyn katsomatta 90-luvulta saakka. Lajissa kilpaillaan MM-tasolla saakka, mutta yksinkertaisimmillaan se tarjoaa vaikkapa hyvän hengähdystauon pitkän seminaaripäivän lomaan.

– Tarkkuussuunnistusta harrastavat myös juoksusuunnistuksen maailman huiput. Mutta yhtä hyvin pyörätuolissa tai huonosti kävelevänä sitä voi harrastaa samalta viivalta, lajikokeilijoita opastanut Hiirsalmi summaa.

– Tarkkuussuunnistus on pitkälti kartan lukemista. Koitetaan selvittää, onko karttaan merkityssä paikassa lippu vai ei.

Tarkkuussuunnistus on suunnistuksen taitolaji, jossa reitit ovat yleensä pituudeltaan 1–3 kilometriä. Aikaa reitin kiertämiseen on 1–3 tuntia. Kilpailijan tulee kartan ja mahdollisesti kompassin avulla selvittää, mikä karttaan merkityistä rastipaikoista vastaa luontoon sijoitetun rastilipun paikkaa.

Annettujen tehtävien ratkaiseminen karttaa lukemalla on tarkkuussuunnistuksen normaaliversio eli PreO. Normaalien tehtävärastien lisäksi radalta saattaa löytyä aikarasteja, joilla pisteitä saa sen perusteella, kuinka nopeasti rastin ratkaisee. Lisäksi lajista on versio nimeltä TempO, jossa kaikki rastit ovat aikarasteja. TempOn nimi viittaa kuitenkin vain rastien suorittamiseen eli nopeisiin hoksottimiin. Rastilta toiselle vikkelästi siirtymisestä ei siis saa lisäpisteitä.

Lajin sääntöjen mukaisesti pyörätuolille on annettava tilaa

Tarkkuussuunnistuksessa saa liikkua vain sellaisilla kulkuväylillä, joissa on mahdollista liikkua pyörätuolilla. Esteettömyys onkin siis oleellinen osa lajin sääntöjä. Lisäksi sääntöjen mukaisesti pyörätuolia käyttävälle tulee antaa tietä, sillä pyörätuolilla pientareen puolelle väistäminen ei ole mahdollista.

Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen pihapiirissä lajia pääsi kokeilemaan moninainen joukko ja osallistujia oli ympäri Suomen. Kokemukset lajikokeilusta olivat hyvät ja Hiirsalmi neuvoi osallistujia tarpeen vaatiessa.

– Tärkeintä on käyttää aivoja ja liikkua sen verran, että katsoo rastia hieman eri suunnista. Lajikokeilu meni hienosti ja moni tulikin pyytämään yhteystietoja. Uskoisin, että useammassa paikassa tullaan lajia kokeilemaan.

Suunnittelu lähtee kartasta

Tarkkuussuunnistuksen aloittaminen vie hieman aikaa, mutta on kuitenkin helppoa. Hiirsalmi kertoo, että ensimmäinen asia on tehdä itse tai pyytää ulkopuolista henkilöä tekemään kartta siitä paikasta, jossa suunnistus on ajateltu toteuttaa.

Oman aikansa vie myös rastien asettaminen paikalleen. Maskussa hilpeyttä herättikin ennen luennon alkamista puskissa rämpinyt kouluttaja, jonka toiminnan syy selvisi, kun rasteja lähdettiin kartat kädessä etsimään. Rastit voivat olla kaukanakin kuljettavalta reitiltä, sillä tarkkuussuunnistuksessa rastin näkeminen riittää.

– Reitti pitää tietysti suunnitella niin, että se on kaikille kuljettava, Hiirsalmi toteaa.

Virallisten oranssivalkoisten rastien lisäksi rastilippuina voi käyttää muitakin selkeästi erottuvia lippuja tai merkkejä. Perinteinen rastilippu on kuitenkin yleisesti tunnettu ja niitä on helposti saatavilla.

– Niitä saa kyllä lainaksi eivätkä ne maksa paljon. Kyseessä on muutaman euron investointi ja sen lipun suomalaiset tunnistavat, Hiirsalmi summaa.

Fakta

Suomen Suunnistusliiton sivuilta löytyy lisää tietoa tarkkuussuunnistuksesta sekä lajin kilpailukalenteri. Löydät sieltä myös lähimmän suunnistusseuran yhteystiedot.

suunnistusliitto.fi

Juha Hiirsalmi neuvoo Arja Pappista suunnistuskartan tulkinnassa. KUVA: Milla Granlund

Tarkkuussuunnistus yllätti yksityiskohdillaan

Pohjois-Karjalan neuroyhdistyksessä liikuntavastaavana toimivan joensuulaisen Arja Pappisen mielestä tarkkuussuunnistus oli mukavaa, mutta yllättävän haastavaa.

– Kun katsoo tällaista karttaa, mihin kaikki on merkitty kahden metrin tarkkuudella, se on hankalaa. Kaikkia pieniä asioita ei huomannut ennen kuin opettajamme sanoi, että tuossa on tuo ja tuossa tuo, Pappinen totesi lajikokeilun jälkeen.

Liikuntavastaavien koulutuksessa tarkkuussuunnistuksessa päästiin vasta alkuun ja Pappinen kokeilisi lajia mielellään myös uudestaan.

Joensuussa on harrastettu aiemmin esimerkiksi geokätköilyä ja uintia. Pappisen mukaan osallistujien toiveita kuullaan uusien lajien valitsemisessa.

– Tämä tarkkuussuunnistus on sellainen, jota tulen ehdottomasti sinne tarjoamaan. Oman paikkakunnan suunnistusseuraa voisi pyytää tekemään radan, Pappinen suunnitteli.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos Neuroliiton verkkokaupasta voit tilata joulun sesonkituotteet.

Mainos päättyy

Tule mukaan Neuroyhteisöön

Neuroliiton 25 jäsenyhdistyksessä on noin 10 000 jäsentä. Yhdistykset mahdollistavat vertaistuen sairastuneille ja heidän läheisilleen ja tuovat yhdistystoiminnan lähelle. Jäseneksi voivat liittyä sairastuneet, läheiset tai muutoin toimintaa kannattavat ihmiset ja yhteisöt.

Liity jäseneksi