Sara vaihtoi alaa ja löysi paikkansa
Kun jalat eivät enää kantaneet myyjän työssä, kouvolalainen Sara Kaasalainen päätti vaihtaa alaa. Uuden koulutuksen myötä hän löysi paikan, jossa osaaminen, arki ja sairaus mahtuvat samaan elämään.
Kouvolassa asuva 34-vuotias Sara Kaasalainen työskentelee talous-, palkka- ja henkilöstöhallinnon palveluja tarjoavassa Accountor-yrityksessä palkanlaskijana. Hän nauttii työstään – se välittyy energisestä ja iloisesta olemuksesta.
– On mahtavaa, kun on kiinnostava työ, johon saa joka aamu herätä. Työni on antoisaa, ja voin kehittyä siinä. Se pitää minut kiinni arjessa monin tavoin, Kaasalainen kiteyttää työnsä henkilökohtaisen merkityksen.
Noin kuusi vuotta sitten Kaasalainen oli uudessa tilanteessa: ajatus uudelleen kouluttautumisesta ja alan vaihtamisesta oli kypsynyt päätökseksi. Asia oli muhinut mielessä jo pitkään. Sairastuminen ja MS-diagnoosin kuuleminen vuonna 2013 olivat vähitellen tuoneet mukanaan muutoksia myös Kaasalaisen silloiseen työhön myyjänä Motonetissä.
– Myyjän työ piti sisällään paljon seisomista ja kävelemistä. MS-tauti alkoi kuitenkin vähitellen näyttää luonnettaan, ja jalat alkoivat toimia yhä huonommin.
Vuonna 2017 Kaasalainen sai eläkevakuutusyhtiön myöntämän osatyökyvyttömyyseläkkeen.
– Sen myötä siirryin työskentelemään kassalle, ja tein kevennettyä työpäivää.
Urho-poika syntyi vuonna 2018, jolloin Kaasalainen siirtyi äitiyslomalle töistään. Äitiysloman loppupuolella, kun työhön paluun lähestyi, Kaasalaisen mielessä kypsyi päätös uudelleenkouluttautumisesta ja alanvaihdosta.
– Ajattelin, etten halua tehdä myyjän työtä loppuelämääni, vaan minusta on muuhunkin, vaikka jalat eivät kunnolla toimi.
Kohti uutta alaa ja työtä
Uuteen ammattiinsa kouluttautuessaan hän sai avukseen eläkeyhtiöstä saman kuntoutussuunnittelijan, jonka kanssa aiemmin oli mietitty eri vaihtoehtoja osatyökyvyttömyyseläkkeeseen liittyen. Uudessa tilanteessa pohdittiin yhdessä uudelleen kouluttautumisen mahdollisuuksia ja käytännön vaihtoehtoja.
Matematiikasta jo koulussa pitänyt Kaasalainen alkoi äitiysloman aikana opiskella Kouvolan aikuiskoulutuskeskuksessa taloushallinnon ammattitutkintoa.
– Opintojen valitseminen ja aloittaminen meni kaikin puolin hienosti. Olin yhä myös äitiyslomalla ja lähiopintopäiviä oli yksi tai kaksi kuukaudessa. Sain onneksi ystäviäni hoitamaan Urhoa niiksi päiviksi.
Opinnot olivat helppo askel kohti työelämää ja uutta työtä.
– Aika nopeasti selvisi, että aikuiskoulutuskeskuksen opinnot painottuvat työssä oppimiseen, joten piti etsiä myös työharjoittelupaikka.
Harjoittelu poiki työpaikan
Kaasalainen löysi harjoittelupaikan Accountorin Lahden toimistolta.
– Harjoittelin reskontrassa kolmisen kuukautta, ja vaihdoin sitten palkanlaskennan puolelle. Palkanlaskennassa ehdin työskennellä kuuden kuukauden harjoittelusta vain yhden kuukauden, kun pomo halusi jo siinä vaiheessa palkata minut.
– Opiskelin ja tein palkallista työtä samaan aikaan. Valmistuin saman vuoden syksyllä, Kaasalainen muistelee.
Hän on kaikin puolin tyytyväinen uudelleen kouluttautumisen aikaisiin opintoihin sekä nykyiseen työhönsä. Tärkeä yksityiskohta alan vaihtamisen kokonaisuudessa oli se, että Kaasalainen sai turvattua taloutensa opintojen ajaksi.
– Sain vakuutusyhtiön myöntämää kuntoutusrahaa. Kun harjoitteluun sisältyi myös päiviä Lahteen, sain onneksi matkoista myös kilometrikorvauksia.
Työ ja vapaa-aika tasapainossa
Kaasalainen työskentelee 60 prosentin työajalla, jonka rinnalla hän on työkyvyttömyyseläkkeellä sairauden ja liikkumisen rajoitteen takia. Kaasalaisen mukaan järjestely on toimiva.
– MS-tauti menee minulla jalkoihin. Kävely on vaikeaa, ja kuljen aina vähintään kepin kanssa. Toimistolle otan rollaattorin mukaan.
– Vaikka kyse on istumatyöstä, siinä tulee myös aika paljon liikkumista. Onneksi työkaverini ovat tosi ihania ja auttavaisia kaikissa tilanteissa. Myös pomo on esimerkiksi tiimipäivinä ottanut aina hienosti huomioon esteettömyyteen liittyvät asiat.
Kaasalaista motivoi se, että hän ylipäätään pystyy tekemään työtä sairaudesta ja liikkumisen vaikeuksista huolimatta.
– Olen löytänyt oman alani, jolla pystyn työskentelemään sairaudesta huolimatta. Se kaikki on jo itsessään todella palkitsevaa. Meillä on joustava työaika, joka myös motivoi minua todella paljon, kun voin sovittaa arkeani jaksamisen ja vapaa-ajan mukaan.
Kaasalainen työskentelee aamu-yhdeksästä kolmeen iltapäivällä.
– Kun Urho aloittaa koulun syksyllä on sekin hienoa, että voin olla samassa rytmissä kuin hän. Saan auttaa Urhon aamulla kouluun ja olla odottamassa kotona, kun hän palaa. On kiva, että poikaa on kotona odottamassa virkeä äiti: ettei kaikki energiani mene töihin, vaan jaksan mennä Urhon kanssa vaikkapa pihalle ja kirppiksiin työpäivän jälkeen.
Kaasalaisella riittää aikaa ja energiaa monenlaiseen tekemiseen. Hän toimii myös muun muassa Neuroliiton some-lähettiläänä – käy kurkkaamassa profiili @sarasekoilee.
