”Rakastan jääkiekkoa ja haluan pelata”

Pelasin tämän kauden Bluesin naisten liigajoukkueessa laitahyökkääjänä. Voitimme juuri SM-kultaa ja tein 4–2 maalin finaaliottelussa. Nyt katse on siirretty naisten MM-kotikisoihin, jotka pelataan Espoossa huhtikuussa.

MS-diagnoosin jälkeen mietin paljon, että jatkanko urheilu-uraani. Epävarmuus kolkutteli, että pitäisikö nyt tehdä niitä muita juttuja, joita olin suunnitellut tekeväni jääkiekko­uran jälkeen. Onko minulla tässä tilanteessa enää aikaa niihin, jos jatkan pelaamista? Tuoreeltaan kaikki ajatukset liittyivät tietysti siihen pyörätuoliin ja pelkoon, että menetän liikuntakykyni.

alt=""
Annina Rajahuhta, 30
MS-tauti

Mutta kun sitä jääkiekkoa rakastan, niin halusin vielä pelata. Otin alkuun aika rauhallisesti, pelasin vain pääsarjatasolla, enkä miettinyt maajoukkuetasoa ollenkaan. Päätös treenata itseni vielä maajoukkuekuntoon kypsyi samalla: päätin tavoitella paikkaa kolmansissa olympialaisissa ja se kannatti. Olympiapronssi oli upea saavutus.

Urheilullisten tavoitteiden takia en ole vielä aloittanut MS-lääkitystä. Olen todella onnellinen, ettei uusia pahenemisvaiheita ole tullut. Kroppa ehkä väsyy herkemmin kuin aiemmin. On tärkeää rytmittää omaa harjoittelua. Jos on todella poikki, pitää keventää treeniä, ottaa ehkä lepopäivä. Joskus myös jaloissa tuntuu kihelmöintiä, mutta en voi tietää onko se MS-taudin aiheuttamaa vai ihan vain sitä, että kroppa on tosi jumissa. Lätkä on lajina todella kuormittava tietyille lihasryhmille.

Maajoukkuetasolla pelaaminen vaatii vielä kovempaa kuntoa kuin kotimainen pääsarjataso – on pärjättävä kansainvälisellä huipulla. Urheilu­maailma on myös raju: on oltava tosi vahva myös henkisesti.

Pelkäsin aluksi, että nähdäänkö minut jotenkin heikompana sairauteni takia. Kerroin sairastumisesta heti joukkueen johdolle ja pelikavereille. Olen saanut ainoastaan kannustavaa palautetta ja älyttömän hyvän tuen sekä joukkuekavereilta että valmennukselta.

Olen aina ollut hyvin positiivinen ihminen ja sellainen hetkessä eläjä. Osaan nauttia tässä ja nyt. Olen todella kiitollinen siitä, että pystyn harrastamaan minulle rakasta lajia. Minulla on kaikki hyvin enkä pelkää tai murehdi sitä, mitä tapahtuu joskus tulevaisuudessa.

MM-kisojen jälkeen pohdin uudestaan, mitä teen pelaamisen suhteen. Pystynkö esimerkiksi Suomessa keskittymään täysin jääkiekkoon? Ensi kaudelle olen jo lupautunut toiseksi valmentajaksi Bluesin B- ja C-tyttöihin. Haluaisin olla uran jälkeenkin kehittämässä naisten ja tyttöjen lätkää.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos Neuroliiton verkkokaupasta voit tilata joulun sesonkituotteet.

Mainos päättyy

Tule mukaan Neuroyhteisöön

Neuroliiton 25 jäsenyhdistyksessä on noin 10 000 jäsentä. Yhdistykset mahdollistavat vertaistuen sairastuneille ja heidän läheisilleen ja tuovat yhdistystoiminnan lähelle. Jäseneksi voivat liittyä sairastuneet, läheiset tai muutoin toimintaa kannattavat ihmiset ja yhteisöt.

Liity jäseneksi