”Miksei esteettömyys voisi olla normi?”

Heinäkuun viimeinen päivä on Hämeenlinnassa kuuma, kuten edeltäneetkin viikot. Iltapäiväksi on luvattu viilentävää sadetta, mutta vielä se ei oloa helpota. Pitkän linjan vammaisasioiden vaikuttaja ja Neuroliiton hallituksen jäsen Pia-Nina Mohr ei ole kesän ennätyshelteiden fani.

– Tämä helle osoittaa tehokkaasti sen, että sairastan MS-tautia, hän puuskahtaa.

Eilisiltana kesäteatterissa lämpö oli vienyt Mohrilta jalat alta, vaikka hän pysytteli varjossa. Nyt hän on olohuoneensa viileydessä, josta huolehtii ilmalämpöpumppu. Lämpötila on pysynyt miellyttävänä koko Suomea paahtaneen hellejaksonkin aikana. Siitä Mohr on iloinen.

– Toinen puoli on sitten se, että tämä on se paikka, jossa pysyttelen. En voi lähteä näillä keleillä minnekään ulos hortoilemaan, koska jalat häviävät saman tien ja olo on huono.

Hän kuitenkin nauttii kesästä, erityisesti vuodenajan valoisuudesta. Kesällä ei myöskään tarvitse kerrospukeutua kuten talvella, mikä helpottaa elämistä.

Esteettömyyden kokemusasiantuntija

Pia-Nina Mohr on vaikuttanut Hämeenlinnan kaupunkipolitiikassa pitkään niin sote-lautakunnassa kuin vammaisneuvostossa. Tällä hetkellä hän toimii sekä kaupungin että hyvinvointialue OmaHämeen vammaisneuvostojen puheenjohtajana.

– Lisäksi olen kaupungin esteettömyys- ja saavutettavuustyöryhmässä vammaisneuvoston edustajana sekä seurakunnan kirkkovaltuustossa ja kiinteistö- ja hautaustoimen johtokunnassa.

Läpileikkaava teema Mohrin vaikuttamistyössä on esteettömyys.

– Se on minulla johtava ajatus ja tuntuu vain kirkastuvan, mitä enemmän itselleni tulee apuvälineitä käyttöön.

Mohr kulkee nykyisin sähköpyörätuolilla. Rollaattori jäi varastoon hänen sairastettuaan koronan toistamiseen.

– Sähköpyörätuoli on ollut käytössä ehdoton, koska manuaalipyörätuolin kelaaminen ei käsipuolena minulta onnistu.

Hän on myös tuttu kasvo paikallismedian sivuilta. Mohr on epäröimättä ryhtynyt esteettömyysasioiden ”päivystäväksi dosentiksi”.

Katselmukset nostavat ongelmat esiin

Mohr saa pyörätuolin käyttäjänä myös vammattomat näkemään tilojen esteellisyysongelmat. Hän ottaa esimerkiksi parhaillaan käynnissä olevat hämeenlinnalaisten koulujen ja päiväkotien esteettömyyskatselmukset.

– Muutostarpeet konkretisoituvat yleensä silloin, kun minä tulen paikalle, hän toteaa.

Millaisia asioita katselmuksissa on sitten noussut esiin?

– Esimerkiksi päiväkotien kohdalla olemme huomanneet, ettei vammaisia lapsia aina sijoiteta ryhmiin esteettömyyden perusteella, vaan sen, missä on tilaa. Ja esteettömät vessat saattavat olla eri ryhmässä, jolloin syntyy mahdollisia vaaratilanteita ja vähintään hankaluutta.

Toinen huomio on ollut, että päiväkotien pihat ovat usein avoimia ja kuumia. Jos ne on tehty esteettömiksi, ne ovat yleensä vielä avoimempia, Mohr kuvailee.

Hän muistuttaa myös, että apuvälineen käyttäjä voi yhtä lailla olla lapsen huoltaja. Siksi pihan, sisäänkäynnin ja eteisten tulisi olla sellaisia, että myös liikkumisesteinen henkilö voi saattaa lapsensa päiväkotiin.

– Toivoisin, että esteettömyys olisi normi kaikessa uudis- ja korjausrakentamisessa. Se tekee ympäristöstä kaikille paremman, ei ainoastaan vammaisille. Nykyiset rakennusmääräykset takaavat tietysti uudisrakennuksiin esteettömyyttä.

Juuri nyt Hämeenlinnaan suunnitellaan uutta erityistason esteettömyysreittiä, joka helpottaa liikkumista keskustan ja tärkeiden palvelujen kuten terveysaseman, kirjaston, liikuntapaikkojen ja bussipysäkkien välillä. Erikoistaso tarkoittaa, että perusratkaisujen kuten madallettujen reunakivien lisäksi panostetaan valaistukseen, levähdyspaikkoihin ja opasteraitoihin. Toteutuksesta päätetään vielä tänä syksynä.

”Esteettömyys on kompromissi”

Mohrin kanssa keskustellessa saa sen käsityksen, että Hämeenlinnan kaupunki ottaa esteettömyysasiat vakavissaan. Ja kyllä, hän itsekin kokee asian niin. Esteettömyyskatselmuksia tehdään parhaillaan kaikissa kaupungin omistamissa julkisissa rakennuksissa. Kun katuja avataan, samaan syssyyn tehdään esteettömyyttä parantavia korjauksia esimerkiksi katukivetysten reunoja madaltamalla. Kaupungin viestinnässä on sitouduttu toimimaan saavutettavuusvaatimusten mukaisesti.

Kaikki tämä pohjautuu kaupungin esteettömyysohjelmaan, Kaikkien Hämeenlinna, joka syntyi kahdesta samanaikaisesta valtuustoaloitteesta syksyllä 2019. Ohjelman käytännön toteuttamista ohjaa saavutettavuus- ja esteettömyystyöryhmä, jossa Pia-Nina Mohr edustaa vammaisneuvostoa. Hän on myös ryhmän ainoa, joka käyttää liikkumiseen apuvälinettä.

Mohr tietää kokemuksesta, ettei esteettömän kaupunkiympäristön rakentaminen ole helppoa.

– Huomioitavia asioita on niin paljon, että välillä voi vaikuttaa siltä, ettei mitään ole huomioitu. Esteettömyys on aina vähän kompromissi: esimerkiksi näkövammaiselle noppakiveys kertoo jalkakäytävän sijainnin, mutta pyörätuolia käyttävälle se tekee liikkumisesta hankalaa.

Asiat kuitenkin edistyvät, askel kerrallaan.

Museokaupungin haasteet

Hämeenlinna on Mohrin sanojen mukaan ”museokaupunki”. Keskustassa on paljon viehättäviä vanhoja rakennuksia Sibeliuksen syntymäkodista alkaen ja suojelumääräykset osin tiukat. Yksi tällainen on Hämeenlinnan kirkko torin laidassa. Kustavilaista klassismia edustava rakennus on valmistunut 1798.

Mohrin ääneen tulee lisää innostusta: kirkkoon on tulossa mittava peruskorjaus, ja kiinteistö- ja hautaustoimen johtokunnan jäsenenä hän on ollut aitiopaikalla vaikuttamassa suunnitelmiin. Niissä on kiinnitetty erityistä huomiota kirkon esteettömyyteen.

– Sisäänkäynnille rakennetaan luiska nykyisen irtonaisen tilalle. Sisälle tulee alttarille johtava luiska ja äänentoistoa parannetaan, muiden muassa. Sijoitteluiden ja materiaalivalintojen pitää tietysti kunnioittaa rakennuksen tyyliä ja henkeä. Museovirasto on ollut mukana suunnittelussa.

Projektin hinta tulee kokonaisuudessaan olemaan noin miljoona euroa. Mohrin mukaan hanke osoittaa, että myös historiallisessa ympäristössä voidaan tehdä tilaa esteettömyydelle ja saavutettavuudelle – huolellisella suunnittelulla ja yhteistyöllä.

– Ja kun tämä saadaan maaliin, se osoittaa, että muutos todella on mahdollinen, hän hymyilee.