MS-potilaat voivat saada MPR- ja vesirokkorokotteet turvallisesti
Rokotus on erityisen tärkeä niille, jotka eivät ole aiemmin sairastaneet tai saaneet rokotetta ja joille suunnitellaan tehokasta MS-lääkitystä.
Vielä 1990-luvun alkupuolella rokotteita suositeltiin vältettävän MS-potilailla, koska niiden pelättiin altistavan sairauden pahenemisvaiheille. Nämä suositukset perustuivat kuitenkin pääosin satunnaisiin tapausselostuksiin ja kokemusperäisiin havaintoihin. Laajempia potilasaineistoja hyödyntävät selvittelyt ovat täsmentäneet rokotesuosituksia, eikä itse perustaudin vuoksi useimpia rokotteita suoraan enää ole pidetty vasta-aiheisina. Eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältävien rokotteiden suhteen on vielä osin oltu varovaisia, koska muutamia vuosia sitten tehdyssä katsausartikkelissa todettiin keltakuumerokotteen voivan aiheuttaa MS-taudin aktivoitumista (1).
Tavanomaisimpia eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita ovat tuhkarokko-sikotauti-vihurirokko (MPR) – ja vesirokkorokotteet. Näistä MPR-rokote on meillä sisältynyt kansalliseen rokoteohjelmaan jo vuosia, ja siten valtaosa väestöstä on näiden sairauksien suhteen rokotettuja jo lapsuudessa. Sen sijaan vesirokkorokote voi olla tarpeen vasta aikuisiällä, jos sitä ei ole lapsena sairastanut. Erityisen tärkeää rokottaminen on niillä vesirokkoa sairastamattomilla, joilla on immuunijärjestelmää heikentävä sairaus (MS-tauti ei siis ole tällainen) tai joille suunnitellaan immuunijärjestelmään vahvasti vaikuttavaa lääkehoitoa.
Tohtori Marta Ponzano Genovan yliopistosta raportoi kokouksessa tutkimusryhmänsä työn, jossa arvioitiin takautuvasti MPR- ja vesirokkorokotusten jälkeistä kliinistä tulehdusaktiivisuutta MS-potilailla. Tutkimuksessa oli kaksi ryhmää. Toisen ryhmän muodostivat ne potilaat (yhteensä 123), jotka olivat saaneet vähintään yhden annoksen MPR- ja/tai vesirokkorokotetta ja toisen (246 potilasta) rokottamattomat verrokit. Ryhmät vakioitiin iän, sukupuolen ja ensioireiden ilmaantumisen mukaan. Lisäksi vakioinnissa huomioitiin ryhmien väliset erot sairauden taustatekijöissä, etenkin matkan varrella kertyneen neurologisen haitan (EDSS-luokitus) ja vuosittaisten pahenemisvaiheiden määrän osalta. Rokotettujen joukossa oli myös enemmän ilman lääkehoitoa olleita potilaita (64,2 %) verrattuna verrokkiryhmään (28,0 %).
Tilastollisessa tarkastelussa ryhmien tasapainotuksen jälkeen ei todettu mitään merkittäviä eroja sairauden pahenemisvaiheiden osalta rokotuksen jälkeisen seurantavuoden aikana. Myöskään myöhemmässä seurannassa ilmaantuneen ensimmäisen oirejakson osalta erovaisuuksia ei rokotuksen saaneiden ja rokottamattomien suhteen ollut.
Tohtori Ponzanon mukaan tutkimus osoittaa, että MPR- ja vesirokkorokotteet voidaan antaa MS-tautia sairastaville ilman erityistä riskiä tautiaktivaatiosta. Tärkein kohderyhmä rokotteille ovat ne aiemmin rokottamattomat ja etenkin tuhka- ja vesirokkoa sairastamattomat potilaat, joille suunnitellaan korkeatehoisten MS-lääkityksen aloitusta. (2)
Lähteet:
(1) Frederiksen JL et al. Acta Neurol Scand. 2017 Nov;136 Suppl 201:49-51
(2) Ponzano M. Safety of the live attenuated vaccines in patients with MS: a propensity score matched study. O078, ECTRIMS 2025 Congress, 24–26 September 2025, Barcelona, Spain.
Toisin sanoen
- Aiemmin pelättiin, rokotteiden pahentavan MS-tautia, mutta tämä perustui lähinnä yksittäisiin havaintoihin.
- Nykyiset tutkimukset osoittavat, ettei MPR- (tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko) tai vesirokkorokote lisää pahenemisvaiheiden riskiä MS-potilailla.
- Tutkimuksessa verrattiin 123 rokotettua ja 246 rokottamatonta MS-potilasta. Pahenemisvaiheissa ei havaittu merkittäviä eroja rokotuksen jälkeen.
- Rokotteet ovat turvallisia MS-tautia sairastaville, myös pitkällä seurannalla.
- Rokottaminen on erityisen tärkeää niille, jotka eivät ole aiemmin sairastaneet tai saaneet rokotetta ja joille suunnitellaan tehokasta MS-lääkitystä.
- MS-tauti ei itsessään ole este rokottamiselle.
