Ihminen tarvitsee yhteyttä luontoon

Luontoliikunnan ei tarvitse olla suorittamista, vaan se voi olla myös viipyilyä ja kuljeskelua. Luontoa kannattaa suosia liikuntapaikkana, sillä se tekee hyvää sekä keholle että mielelle.

Kuva: Mikko Nikkinen

MS-tautia sairastava Riikka Kiviharju seisoo polulla ja katselee oravaa, joka hyppii puunoksalla. Peipot livertävät, ja kostea metsä tuoksuu. Polku johdattaa johonkin, ehkä seikkailuun.

Luonto tekee monin tavoin hyvää ihmiselle. Tutkimukset ovat tuottaneet pitkän listan hyvinvointivaikutuksia: Sydämen syke ja verenpaine alenevat nopeasti. Stressi lievittyy, sillä luonnon seesteisyys vaikuttaa myönteisesti kiireen ja tietotulvan keskellä elävään ihmiseen. Fyysiset oireet vähenevät, kun ihminen rentoutuu, ja jännitykset laukeavat –esimerkiksi päänsärky tai jokin muu kipu voi kadota luonnossa liikkuessa. Mieliala kohenee, sillä luonto piristää ja auttaa unohtamaan arjen huolet ja murheet. Luonto lisää myös sosiaalista hyvinvointia, sillä luonnon avulla suhde omaan itseen ja muihin muuttuu myönteisemmäksi.

Nainen nuuhkii syreenin tuoksua.
Riikka Kiviharju. Kuva: Mikko Nikkinen

– Vaikutukset ovat samat, on kyseessä sitten metsä, pellonpiennar tai järviluonto. Myös rakennetut luontoympäristöt kuten puistot antavat samankaltaisia myönteisiä vaikutuksia. Määrällä on kuitenkin väliä – mitä useammin hakeutuu luontoon, sitä parempi, summaa ekopsykologi Kirsi Salonen.

Kävele, kuuntele, kiipeile

Usein ajatellaan, että kun mennään luontoon liikkumaan, on käveltävä, juostava, pyöräiltävä tai melottava jokin matka. Sekä Kirsi Salonen että SoveLin asiantuntija Virpi Mäkinen korostavat, että näin ei ole.

“Tärkeintä on kokemus, jonka luonto tarjoaa.”

Virpi Mäkinen.

– Jos ajattelee vain kuljettuja kilometrejä, se rajoittaa luontoliikunnan mahdollisuuksia. Tärkeintä on kokemus, jonka luonto tarjoaa, korostaa Mäkinen.

Salonen sanoo, että vaikka luonnossa kuntoilu tekee hyvää, ei luontoon tarvitse mennä suorittamaan.

– Ei ole väliä, mitä siellä luonnossa tekee. Ei tarvita harrastusta ja siihen hienoja välineitä, vaan luontoon voi vain mennä olemaan. Hetkeen pysähtyminen on tärkeää.

Läsnäolo avaa mahdollisuuden myös moniaistisuudelle. Voi kuunnella linnunlaulua tai veden solinaa, tuntea tuulen kasvoilla, haistaa männynneulasten tai maan tuoksun. Luonto myös houkuttelee liikkumaan kuin luonnostaan, kurottelemaan oksistoon, poimimaan marjoja. Maaston vaihtelevuus liikuttaa uusia lihasryhmiä kuin huomaamatta.

Kaksikolla on hyviä uutisia myös liikkumisrajoitteisille: Ei tarvitse edes mennä metsään voidakseen nauttia luonnon hyvistä vaikutuksista. Parvekkeella tai pihalla voi yhtä lailla istua ja nauttia näkymästä, äänistä ja tuoksuista. Se riittää.

Tutkimukset ovat lisäksi osoittaneet, että pelkät luontokuvat sisätiloissa tai ikkunanäkymä luontoon alentavat verenpainetta ja sydämen sykettä sekä lievittävät jännittyneisyyttä.

– Jos luontoon ei pääse, luontoelementtejä kuten kasveja, puun oksia tai vaikkapa kiviä voi tuoda myös sisälle, Salonen vinkkaa.

Olemme osa luontoa

Luonnon kehoa ja mieltä elvyttävä vaikutus perustuu ekopsykologian mukaan siihen, että ihminen on aina ollut osa luontoa. Kannamme geeniperimässämme jälkiä ajoista, jolloin ihminen ja luonto elivät tiiviissä vuorovaikutuksessa. Ihminen ei selviytynyt ilman yhteyttä luontoon.

Kuva: Mikko Nikkinen

– Olemme osa luontoa, vaikka tuo yhteys on heikentynyt. Meissä on sisäänrakennettuja signaaleja, kuten nälkä, jano ja unentarve, emmekä voi sivuuttaa niitä. Ekopsykologiassa ajatellaan, että tarve olla yhteydessä luontoon on samanlainen signaali, mutta vaimeampi, Salonen kertoo.

Olemme osa luontoa, vaikka tuo yhteys on heikentynyt.

Kirsi Salonen

Tähän liittyy myös ekopsykologian ajatus siitä, että ihmisen pahoinvointi, kuten mielenterveysongelmat, johtuvat katkenneesta luontoyhteydestä.

– Tutkimuksissa on havaittu, että myös ne, jotka eivät ole luontoihmisiä, saavat luonnossa oleskellessaan samalla tavalla hyvät fysiologiset vaikutukset kuin luonnosta innostuneet ihmiset.

Lähiluontoon tai erämaahan

Jos ei ole koskaan oikein liikkunut luonnossa, miten aloittaa? Virpi Mäkinen vinkkaa, että kannattaa ensin tarkastella omaa lähipiiriä. Usein kodin läheltä löytyy jokin pieni luontoalue.

Kuva: Mikko Nikkinen

– Jos luonto tuntuu vieraalta, voi tuttuutta ammentaa muistoista. Meillä kaikilla on varmasti lapsuudesta jokin luontokokemus, jonka mieleen palauttaminen voi kannustaa ottamaan sen ensimmäisen askeleen kohti metsää tai merenrantaa.

Kunnat ja Metsähallitus ylläpitävät luontopolkuja ja -reitistöjä, joissa on panostettu enenevässä määrin myös esteettömyyteen. Metsähallituksen luontopolut ovat yleensä kauempana taajamista, joten avuksi tarvitaan autoa.

– Esteettömyys, elämyksellisyys ja ylirakentamisen välttäminen ovat keskeinen osa luontoliikuntaolosuhteiden suunnittelua ja rakentamista. Reittien on mahdollistettava omatoiminen liikkuminen ja huomioitava eri tavoin liikkuvien tarpeet, Mäkinen kertoo.

Luontoon lähtijän kannalta on tärkeää, että luontokohteen kuvaus on ajan tasalla. Näin käyttäjä voi arvioida, soveltuuko kohde hänelle.

Tiesitkö?

Suomessa on yli 70 esteetöntä luontokohdetta eri puolilla maata. Metsähallituksen ylläpitämältä Luontoon.fi-sivustolta löydät ne kaikki yhdellä haulla. Kunkin kohteen kuvauksesta löytyvät muun muassa tarjolla olevat palvelut ja aktiviteetit, reittien kuvaukset, nähtävyydet ja alueen säännöt.

Retkikohdetta voi hakea erilaisin hakusanoin, kuten sijainnin tai nimen mukaan. Kun yhdeksi kriteeriksi valitsee esteettömyyden, listalle kerätään kohteet, jotka soveltuvat myös apuvälineitä käyttäville.

Testaa itse: luontoon.fi

Luonto tulee iholle verkossa

Verkossa on paikka, jossa luontoyhteyden voi säilyttää, vaikka olosuhteet eivät sallisikaan poluilla kulkemista omin voimin. Miina Sillanpään Säätiön yhdessä omaishoitoperheiden kanssa kehittämä Luontosivusto.fi yhdistää kuvia, videoita, tarinoita, runoja ja tehtäviä kokonaisuudeksi, joka tuo luonnon hyvinvointivaikutukset myös kodin seinien sisäpuolelle.

Sisältö on jaettu vuodenaikoihin ja erilaisiin luonnonympäristöihin. Sivustolla voi esimerkiksi seurata metsojen soidintanssia yhdessä luontokuvaaja Kimmo Ohtosen kanssa tai kulkea metsässä Susanna Tuomaisen jalanjäljissä.

Metsä tuntuukin jotenkin mystisemmältä, se on varjoisa ja täynnä suhinaa, huminaa, narahduksia, naksahduksia ja tömähdyksiä. Puut huojuvat ja kuiskuttelevat, ne muodostavat äänettömän ja ilmeettömän yleisön kaikelle, mitä teen.

Susanna Tuomainen, Metsässä (luontosivusto.fi)

Seuraa Instassa:

Kimmo Mäkiranta @owl_man80. Eräilijänä Neuroliiton jäsenille tuttu luontokuvaaja Kimmo Mäkiranta kuvaa eläimiä monipuolisesti linnuista suurpetoihin.

Ossi Saarinen @soosseli. Nuori luontokuvaaja Ossi Saarisen eläinkuvissa on tarinallisuutta ja usein huumoria.

Konsta Punkka @kpunkka. Oravakuiskaajanakin tunnetuksi tullut luontokuvaaja Konsta Punkka keskittyy erityisesti villieläinten ilmeiden ja tunteiden kuvaamiseen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos

Mainos päättyy

Tule mukaan Neuroyhteisöön

Neuroliiton 25 jäsenyhdistyksessä on noin 10 000 jäsentä. Yhdistykset mahdollistavat vertaistuen sairastuneille ja heidän läheisilleen ja tuovat yhdistystoiminnan lähelle. Jäseneksi voivat liittyä sairastuneet, läheiset tai muutoin toimintaa kannattavat ihmiset ja yhteisöt.

Liity jäseneksi