”Haluan nähdä ihmisiä ja elämää”

Kaipaan ihmisten seuraa. Jos jää vain kotiin, ei tapaa ketään. Kun en enää käy töissä, on työelämän sosiaalinen puoli jäänyt pois. Luulen, että kompensoin sitä harrastuksilla.

Käyn fysio­terapiassa ja kuntosalilla, kerran viikossa neurojumpassa ja ratsastamassa. Sitten ovat espanjan tunnit. Ne ovat aivojen jumppaa.

Riina Pentikäinen
Riina Pentikäinen, 42
Ensisijaisesti etenevä MS-tauti

Kuntosalilla tapaan tuttuja, jumpparyhmässä ja kielikoulussa samoin. Menen sinne aina mielelläni jo puoli tuntia ennen alkua, niin ehdimme jutella muiden kanssa niitä näitä. Se sosiaalinen puoli on todella tärkeä.
Minä ajattelen niin, että kun vain liikut, niin se pitää sinut kunnossa. Jos et liiku, niin kohta et pääse enää mihinkään. Niin se ikävä kyllä on. Vaikka väsyttäisikin, niin lähden liikkeelle. Teen edes vähän, sillä en halua luovuttaa.

Sekin auttaa, että kuljen taksilla ja minulla on henkilökohtainen avustaja. En yksinkertaisesti kehtaa perua, kun taksinkuljettaja tulee koputtamaan ovelle, että lähdetään. Eikä vielä kertaakaan ole harmittanut jälki­käteen, että lähdin.

Haluan pysyä nykykunnossani, etten ainakaan mene huonommaksi. Kuntosaliharjoittelu auttaa pitämään MS-taudin aiheuttamaa spastisuutta kurissa. Samoin oikeassa hartiassani oleva hermosärky pysyy poissa harjoittelun avulla.

Teen treenin niin täysillä kuin voin, joten sen jälkeen ei tietysti yksi hermosärky tunnu missään. Takana on kokonaisvaltainen kidutus ja olen aivan loppu.

Kotona kuljen keppien kanssa. Salille tulen pyörätuolissa, koska silloin minun ei tarvitse säästellä voimiani mitään muuta kuin treeniä varten.

Olen lapsena ratsastanut kilpaa. Enää en pysty, tietenkään. Nyt minulla on avustaja, joka laittaa tallilla kaikki varusteet valmiiksi ja taluttaa hevosta. Itse en pysty nostamaan mitään.

Hevosen kanssa ulkoilu tuntuu aivan erilaiselta, kun se elukka on minun jalkoinani. Yhteistyö ison eläimen kanssa on ihmeellinen tunne – sehän tottelee, menee minne käsken. Siitä tulee itselleni voittaja-olo ja itse­tunto nousee. Olen myös todella pitkä ja ratsastus on oikeastaan ainoa keino, jolla voin venyttää lonkankoukistajiani.

Tällä hetkellä nautin eniten kuntosaliharjoittelusta, koska siinä en ole riippuvainen kenestäkään. Se on aika tärkeää, että pystyy itse tekemään. Tulee olo, että kyllä minä pärjään.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos Neuroliiton verkkokaupasta voit tilata joulun sesonkituotteet.

Mainos päättyy

Tule mukaan Neuroyhteisöön

Neuroliiton 25 jäsenyhdistyksessä on noin 10 000 jäsentä. Yhdistykset mahdollistavat vertaistuen sairastuneille ja heidän läheisilleen ja tuovat yhdistystoiminnan lähelle. Jäseneksi voivat liittyä sairastuneet, läheiset tai muutoin toimintaa kannattavat ihmiset ja yhteisöt.

Liity jäseneksi