Uusiksi meni – neurologinen kuntoutus perustuu aivojen muovautuvuuteen

Kun hermokudos vaurioituu, käynnistyy kiivas jälleenrakennusprosessi. Menetetyille yhteyksille etsitään uusia reittejä. Vaurio kiihdyttää tilapäisesti aivojen uudelleenmuovautumista.

Piirroskuva aivoista musteroiskeiden keskellä

Tiesitkö, että aivot ovat koostumukseltaan kuin voita Pehmeää, kimmoisaa, muovautuvaa massaa. Pääkopassamme niitä suojaavat mone kalvot, aivo-selkäydinneste sekä tietysti kalloluu. Koostumuksestaan johtuen aivot ovat myös herkä vaurioitumaan.

Kuitenkin vakavastikin vaurioituneet aivot voivat kuntoutua. Palautumiskyky riippuu vaurion vakavuudesta. Kuntoutustoimenpiteillä ja niiden ajoituksella on lopputulokseen suuri merkitys. Palautuminen perustuu aivojen muovautumiskykyyn, plastisuuteen.

Muovautumista tapahtuu jatkuvasti, sillä käytännössä muovautuminen on kokemuksiemme tallentumista aivojen hermosoluverkostoihin pysyviksi muistijäljiksi. Hermosolujen väliset yhteydet muuttuvat niiden saamien ärsykkeiden vaikutuksesta. Ja ärsykkeitähän meidän arjessamme riittää.

Onneksi ensimmäinen portti aivoihimme, työmuisti, on hyvin valikoiva. Aivojen huomiota suuntaavat järjestelmät karsivat tiukasti sitä, mikä meitä kohtaavasta valtavasta informaatiotulvasta pääsee työmuistin käsittelyyn. Suurin osa kohtaamistamme ärsykkeistä ei koskaan edes saavuta tietoisuuttamme.

Kun aivot reagoivat ärsykkeisiin, hermosolujen väliset synapsit välittävät impulsseja eteenpäin hermoverkossa. Kun samaa toistetaan uudestaan ja uudestaan, alkavat synapsien väliset yhteydet vahvistua. Muistijälki syntyy noin minuutissa, vakautuu 15–20 minuutissa ja lujittuu kahdesta neljään tuntiin. Jotta siitä tulee pysyvä, on nukuttava yön yli.

Tiesitkö, että hermosolut kuluttavat paljon energiaa? Ne käyvät verensokerilla, eli glukoosilla. Jos soluilta uhkaa loppua energia, voi osa niistä siirtyä jo valveilla ollessamme unen hidasaaltorytmiin. Niin tekevät herkimmin tarkkaavaisuudesta vastaavat solut, minkä vuoksi alamme tehdä virheitä.

Unen rooli on ratkaiseva

On tiedetty jo pidempään, että kunnon uni uuden opettelun päälle tehostaa mieleen painamista. Tämä perustuu ajatukseen unen merkityksestä aivojen muovautuvuudelle. Unen aikana aivot toimivat aktiivisesti. Turhat yhteydet puhdistuvat ja tärkeää tietoa kerrataan ja vahvistetaan. Tämä tapahtuu hippokampuksessa, joka on päivän kertyneen tiedon välivarasto. Unen aikana uusi aines myös yhdistyy muistissa jo olevaan tietoon, jolloin asiat ”loksahtavat paikalleen”.

Rottakokeissa on havaittu, että kun eläin kulkee sokkelossa etsimässä makupalaa, sen aivojen hippokampuksen paikkasolut aktivoituvat samassa järjestyksessä kuin eläin etenee. Kun rotta sitten nukkuu, samat solut aktivoituvat uudelleen, samassa järjestyksessä, kerta toisensa jälkeen. Rotta ikään kuin kertaa päivällä kulkemaansa reittiä ja osaa sen seuraavana päivänä entistä paremmin.

Muistijäljen tallentamisessa aivot käyttävät useita mekanismeja, joita ovat hermosolujen viestintää hoitavien välittäjäaineiden määrän lisääminen, välittäjäaineiden vastaanottajien määrän lisääminen ja solun herkkyyden lisääminen tai kaikkien edellä mainittujen vähentäminen. Pysyvät muistijäljet tallennetaan solujen viestintää hoitavien rakenteiden muutoksina ja tämä tieto tallennetaan solujen perimään.

Uuden pysyvän biologisen muistijäljen rakentaminen on haavoittuvainen prosessi, mutta kun muistijälki on vahvistunut, se voi säilyä tallessa koko eliniän.

Neurologinen kuntoutus perustuu plastisuuteen

Neurologisten sairauksien ja hermovauriosta johtuvien oireiden kuntouttaminen perustuu niin ikään aivojen kykyyn muovautua uudelleen. Hermostoa voisi kuvata valtavaksi polkujen verkostoksi, jossa yhden tien katkettua voidaan käyttöön ottaa uusi reitti.

Hermovauriossa reitti aivoista tai selkäytimestä käsiin, jalkoihin, kasvoihin, vartalolle tai sisäelimiin on vaurioitunut. Kuntoutuksessa menetetty toiminnallisuus pyritään palauttamaan etsimällä hermostossa uusi reitti vaurioituneen tilalle. Uuden reitin etsiminen vaatii aikaa ja vaivaa ja se vahvistuu vain harjoituksen ja toistojen myötä.

Kaikki haitat eivät korjaannu edes sinnikkäällä harjoittelulla, mutta niitä on useimmiten mahdollista lieventää apuvälineiden ja uusien rutiinien avulla.

Miten hermoston vaurioita sitten kuntoutetaan? Esimerkiksi MS-taudin alkuvaiheessa on tavallista, että kuntoutukseksi riittää omaehtoinen liikunta. Usein se riittää myös ainoaksi kuntoutukseksi, mikäli taudin oireita ei ole tai ne ovat vähäisiä.

Mikäli oireita kertyy enemmän, on sairastavan laitettava uusi hattu päähän ja ryhdyttävä hoitoa vastaanottavasta potilaasta aktiiviseksi kuntoutujaksi. Moniammatillinen kuntoutus lisää toimintakykyä ja elämänlaatua ja voi auttaa vähentämään taudin edetessä koettua uupumusta. Kuntoutukseen sisältyy oireiden ja tarpeiden mukaan fysio-, toiminta- ja puheterapiaa sekä neuropsykologista kuntoutusta.

Kuntoutuksen onnistumisen ratkaisee ennen kaikkea kuntoutujan oma pitkäjänteisyys ja sitoutuminen tehtyyn kuntoutussuunnitelmaan. Ikä ei ole este kuntoutumiselle: aivot oppivat uutta läpi elämän. Tärkeintä on, että harjoittelu ja kuntoutus on määrätietoista, monipuolista, asteittain vaikeutuvaa ja määrällisesti riittävää.

Plastisuus sinällään on neutraali ilmiö, joten yhtä lailla kuin kuntoutumista tukevat positiiviset asiat, myös haitalliset negatiiviset asiat muovaavat hermostoa, kun niitä riittävästi toistetaan.

Miten tukea ja ylläpitää aivojen muovautumiskykyä?

Aivojen muovautumiskyky on parhaimmillaan lapsuudessa. Hiukan mutkia oikomalla voidaan sanoa, että plastiset aivot ovat nuorekkaat aivot. Muovautumiskyky väistämättä laskee, kun vanhenemme.

Viime vuosina tutkimuksissa on kuitenkin saatu viitteitä siitä, että lapsuuden aikaista tilaa muistuttava ”plastisuuden ikkuna” on mahdollista avata uudelleen. Lapsuuden herkkyyskautta vastaava tila voidaan saada aikaan esimerkiksi runsasvirikkeisellä ympäristöllä. Palataan jälleen rottiin. Koeasetelmassa on havaittu, että kun rotille on tarjottu erityisen paljon virikkeitä, niiden aivot ovet siirtyneet muovautuvaan tilaan.

Pelkkä oven avaaminen ei kuitenkaan riitä. On tärkeää, että hermostoa myös käytetään ja käytetään tavalla, joka tukee kuntoutumista ja myönteisiä kehitystä. Plastisuus sinällään on neutraali ilmiö, joten yhtä lailla kuin kuntoutumista tukevat positiiviset asiat, myös haitalliset negatiiviset asiat muovaavat hermostoa, kun niitä riittävästi toistetaan. Esimerkiksi pitkittynyt stressi kuormittaa aivoja. Sen myötä kehittyneet haitalliset toimintamallit voivat juurtua syvään.

Rotilla tehtyjä kokeita ei ole vielä toistettu ihmisillä, joten ei voida tietää, miten ne pätevät meihin. Se kuitenkin tiedetään, että aivojen ahkera käyttö suojaa esimerkiksi ikääntymisen tuomilta rappeutumissairauksilta ja muistiongelmilta.

Kaikki, mitä teemme, muovaa aivojamme. Siksi kannattaa puntaroida, käyttääkö seuraavan tunnin pahoittamalla mielensä somessa vai vaikkapa kuuntelemalla lempimusiikkiaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Lähteet

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos

Mainos päättyy

Tule mukaan Neuroyhteisöön

Neuroliiton 25 jäsenyhdistyksessä on noin 10 000 jäsentä. Yhdistykset mahdollistavat vertaistuen sairastuneille ja heidän läheisilleen ja tuovat yhdistystoiminnan lähelle. Jäseneksi voivat liittyä sairastuneet, läheiset tai muutoin toimintaa kannattavat ihmiset ja yhteisöt.

Liity jäseneksi