Suomalainen rekisteritutkimus lisää ymmärrystä gelsoliiniamyloidoosin oireista ja luonnollisesta kulusta

Suomalaiseen tautiperintöön kuuluva perinnöllinen gelsoliiniamyloidoosi (AGel), joka tunnetaan myös nimellä Meretojan tauti, on vallitsevasti periytyvä sairaus. Väestötutkimusten perusteella on arvioitu, että sairauden kantajia on Suomessa 400–1 000. Suomessa esiintyvää, kansallemme tyypillistä gelsoliini-geenin mutaatiota on tavattu myös muissa kansoissa eri puolilla maailmaa.

Kaikki geenimuutosta kantavat henkilöt tulevat sairastumaan, ja mutaation kantajan jälkipolvella on 50 % riski sairastua. Tämän vuoksi AGel-tautia tavataan yleensä jokaisessa sukupolvessa.

AGelin kuvasi ensimmäisen kerran silmälääkäri Jouko Meretoja 1960-luvulla. Hän huomasi amyloidi-kertymiä sairastuneiden sarveiskalvolla. Sairauden yleisimmät oireet ovatkin hermo- ja ihokudoksen lisäksi nimenomaan silmässä ja johtuvat gelsoliinin virheellisestä kiteytymisestä sarveiskalvoon (corneal lattice amyloidosis). Neurologiset ilmentymät kohdistuvat ääreishermoihin ja aivohermoihin.

Yleinen oire on kasvohermohalvaus ja ääreishermojen monihermotauti. Kaikissa kudoksissa tautimekanismina on väärällä tavalla laskostuneen gelsoliiniproteiinin kertyminen kudoksiin. Myös sydän- ja munuaisoireita ja muita monielinoireita saattaa esiintyä, tosin edellä mainittua paljon vähemmän. Laajemmat tutkimukset ovat tuoneet lisätietoa liitännäisoireista.

Suomessa on käynnissä aktiivinen tutkimustyö gelsoliiniamyloidoosista, minkä myötä kansallisen rekisterin perustaminen tuli mahdolliseksi 2013. Avainasemassa ovat tutkimukseen osallistuvat potilaat, joita rekisterin tietojen julkaisuhetkellä (vuonna 2020) oli yhteensä 261 henkilöä. Tämän määrän arvioidaan edustavan 25–40 % kaikista suomalaisista sairastuneista.

Rekisterin tietojen pohjalta laaditun mallinnuksen avulla on arvioitu AGelin oireita ja taudin kulkua. Tulosten perusteella kuolleisuus ei ole sairastavilla alentunut, ei myöskään eläköitymisikä. Ensimmäiset silmäoireet ilmaantuvat tyypillisesti noin 41 vuoden iässä, iho- ja neurologiset oireet noin 50 vuoden iässä. Oireina sairastuneilla esiintyi silmien kuivumista, tulehdusalttiutta ja valonarkuutta sekä ihon
veltostumista, roikkumista (cutis laxa) ja kutinaa.

Neurologisia oireita ovat ääreishermojen vauriosta johtuvat puutumis- ja tikkuiluoireet sekä kasvohermohalvaus. Neurologisia oireita on noin kolmella neljäsosalla sairastuneista.

Perinnöllisten harvinaissairauksien hoitojen kehittämisessä on tärkeää ymmärtää eri sairauksien luontainen kulku ja oireiden etenemisnopeus. Tätä tietoa voidaan hyödyntää lääkehoitojen tehoa arvioitaessa: se toimii vertailukohtana, kun halutaan ymmärtää kokeellisten hoitojen tehokkuutta.

Rekisteritutkimuksella voidaan saada myös muuta tärkeää tietoa. Tutkimuksissa on mm. selvinnyt, että toisin kuin muissa amyloidisairauksissa, sydämessä esiintyvät gelsoliini-kertymät ovat vain paikallisia ja esiintyvät usein vain vasemman kammion pohjassa.

AGel-sairauden kohdalla oli tärkeää ymmärtää, että sairaus ei nosta kuolleisuuden riskiä ainakaan ensimmäisen 75 vuoden aikana, ja että sairauteen liittyvät sydänoireet ovat varsin harvinaisia.

Rekisteritutkimus paljasti kuulo-oireet Meretojan taudissa

Käynnissä olevan rekisteritutkimuksen myötä on ollut mahdollista arvioida myös sellaisia oireita, joita ei ole tyypillisesti liitetty AGel-sairauteen tai ylipäänsä muihin amyloidooseihin. Tutkimukseen osallistuvien potilaiden palauttamien kyselylomakkeiden pohjalta on ilmennyt, että sairastuneilla esiintyy verraten runsaasti kuulon heikentymistä.

Koska ääreishermosto-oirein esiintyvä kasvohermohalvaus on AGel-sairaudessa varsin tavallinen oire (noin 67 %:lla sairastuneista), oli tutkimusryhmällä mielenkiintoa lähteä arvioimaan myös toisen aivohermon, korvahermon, sairastuneisuutta tässä tautiryhmässä. Työhön lähdettiin, vaikka tunnetuissa muissa amyloidi-sairauksissa korvahermon sairastuminen ja kuulon heikentyminen on erittäin harvinaista.

Tutkimustulokset on raportoitu äskettäin julkaistussa artikkelissa, jossa oli mukana yhteensä 46 potilasta. He olivat keskimäärin 60 vuoden ikäisiä (jakauma 47–66 vuotta, 76 % naisia ja 24 % miehiä) ja heistä 39 % oli kiinnittänyt huomiota kuulon heikentymiseen.

Tutkimuksessa käytettiin hyväksi oirekyselylomaketta, korvalääkärin arviota sekä kuulon ja ns. hälypuhekynnyksen arviointiin käytettävää laitteistoa. Lopputuloksena todettiin, että AGel-sairaus ei lisää riskiä kuulon heikentymiseen ainakaan ennen 60 ikävuotta. Tutkimus on
tärkeä lisä jo olemassa olevaan gelsoliini-tietämykseen sekä sairastuneille henkilöille.

Tällä palstalla kerrotaan harvinaisia neurologisia sairauksia koskevista tutkimuksista. Palstaa toimittaa neurologian erikoislääkäri, dosentti Mari Auranen.

Lähteet

Eeva-Kaisa Schmidt E-K, Mustonen T, Kiuru-Enari S,
Tero T. Kivelä TT, Atula S. Finnish gelsolin amyloidosis
causes significant disease burden but does not affect
survival: FIN-GAR phase II study Orphanet Journal of
Rare Diseases. 2020; 15:19 https://doi.org/10.1186/
s13023-020-1300-5.

Lehmonen L, Kaasalainen T, Atula S, Mustonen T,
Holmström M. Myocardial tissue characterization in
patients with hereditary gelsolin (AGel) amyloidosis
using novel cardiovascular magnetic resonance
techniques. International Journal of Cardiovascular
Imaging. 2019; 35:351–358.

Mustonen T, Sivonen V, Atula S, Kiuru Enari S,
Sinkkonen ST. Hearing problems in patients with
hereditary gelsolin amyloidosis. Orphanet J Rare Dis.
2021; 16:448. https://doi.org/10.1186/s13023-021-
02077-9.