Sote-rahoituksen jarrupysäytys

Dosentti, sisätautilääkäri Juha Tuominen tuli laajan yleisön tuntemaksi Suomen suurimman yliopistosairaalan, HUSin toimitusjohtajana sekä asiantuntijana television ajankohtaisohjelmien sote-keskusteluissa. Otsikoihin nousi myös Tuomisen jääminen työkyvyttömyyseläkkeelle pian vuosi sitten. MS-taudin uudelleen aktivoitumisen seurauksena vaativa työ sai jäädä.

Laakereilleen Tuominen ei ole jäänyt lepäämään. Päivätyön tilalle on tullut hallituspaikkoja muutamassa yrityksessä sekä aivojen ja hermoston tutkimusta rahoittavassa Aivosäätiössä. Tuominen puhuu painokkaasti aivosairauksien aiheuttamasta tautitaakasta suomalaiselle yhteiskunnalle sekä tutkimuksen merkityksestä.

– Suomessa aivoihin kohdistuva tutkimus on pienempää suhteessa moniin muihin sairauksiin. On arvioitu, että aivosairaudet kustantavat suomalaiselle yhteiskunnalle jopa yli 10 miljardia euroa vuosittain. Se on neljä kertaa niin paljon kuin sydän- ja syöpätaudit, Tuominen avaa.

Aivosairauksien torjuntaan kannattaisi siis panostaa jo ihan kansantaloudellisestakin näkövinkkelistä. Panostus tutkimukseen on investointi, joka tuo työkykyä. Se on tärkeää sekä yksilön itsensä kannalta että yhteiskunnallisesti.

Tuominen tarkentaa, ettei se tarkoita, että vain työikäisiä pitäisi tutkia. Jos pystymme estämään ihmisen työkyvyttömyyden tai muuta sairauden aiheuttamaa taakkaa, yhteiskunnalle jää enemmän kakkua jaettavaksi ja panostettavaksi edelleen tutkimukseen ja hyvinvointiin.

– Myös yhteiskunnan tulisi olla tässä joustavampi. Meillä kaikilla on jotakin vaivaa, mutta se ei tarkoita, etteikö voisi olla yhteiskunnan aktiivinen jäsen. Terveydenhuollossa koko ikäni toimineena haluan kantaa korteni kekoon sen puolesta, että tietoisuus ja ymmärrys näistä asioista kasvaisivat, Tuominen sanoo.

Hän itse tuli julki sairautensa kanssa, koska koki sen velvollisuudekseen. Julkisessa ammatissa se oli Tuomisen mielestä loogisinta ja reiluinta.

Tutkimuspanokset heijastuvat hoitoomme

Tutkimuksessa pitää hyväksyä, että kyse on pitkäjänteisestä työstä. Usein tämän päivän tieteellinen läpimurto on seurausta tutkimustyöstä, jossa ensimmäiset havainnot on tehty vuosikymmeniä sitten. Sairauksien hoitoon kehitettyjen lääkkeidenkin taustalla on aina vahva akateemisen tutkimuksen pohja, jonka kautta on luotu ymmärrys sairauden solu- tai geenitason mekanismeista.

– Esimerkiksi, kun MS-taudin kohdalla ymmärrettiin, että veressä valkosolujen synnyttämällä tulehduksella on merkitystä taudin kannalta, voitiin alkaa kehittää lääkkeitä, jotka hillitsevät tämänkaltaista tulehdusaktiviteettia, Tuominen selittää.

Tutkimuksen ja tieteen peruspohjan rakentaminen on yhteiskunnan tehtävä. Suomessa avainasemassa ovat akatemiarahoitus ja yliopistosairaaloiden tutkimusrahoitus. Esimerkiksi yliopistosairaaloiden saama valtion tutkimusrahoitus on vuosien mittaan pienentynyt huomattavasti.

– Tällä on merkitystä meille jokaiselle: jotta me saisimme sairaalassa parhaan mahdollisen hoidon, on sairaalan henkilökunnan oltava oman alansa tiedon etunenässä. Jos sairaalassa ei tehdä riittävästi tiedettä, eli olla mukana tutkimusverkostoissa, eivät lääkärit ja hoitajat voi olla alansa kansainvälistä kärkeä. He jäävät jälkeen ja se taas näyttäytyy suoraan siinä hoidossa, jota me potilaat saamme, Tuominen kuvailee.  

Sote-uudistus on tarkoitettu säästämiseen

Toinen hoitomme laatuun ja saatavuuteen olennaisesti vaikuttava tekijä on käynnissä oleva sote-uudistus. Sen kanssa painimisesta Tuomisella on ensi käden kokemus. Hän painottaa, että kyse on sanan mukaisesti uusista toimintamalleista, joiden kanssa on tavalla tai toisella opittava elämään. Mallin riskit tiedetään ja nyt pitäisi löytää keinot taklata ne.

Mitä riskejä Tuominen tarkoittaa?

– Ihan ensiksi hyvinvointialueiden rahoitus on hyvin tiukka. Siinä toki huomioidaan alueelliset erot sairastavuudessa, mutta kokonaisuutena terveydenhuollon rahoitus ei enää kasva, hän sanoo.

Terveydenhuollon rahoitus on suhteellisesti kasvanut pitkään. Lisäpanostuksilla on saatu suomalaisille lisää terveitä elinvuosia – ja myös sairaita elinvuosia, kun elinikä on pidentynyt. Sote-uudistuksessa rahoitusmalli on rakennettu toisin.

– Mallilla haetaan tehokkuutta ja säästöjä. Terveydenhuollon rahoitus on ikään kuin jäädytetty. Samalla tavalla sairastavan kustannukset eivät jatkossa saa enää nousta, ainoastaan halventua, Tuominen selittää.

Hän käyttää rahoitusmallista termiä jarrupysäytys. Hyvinvoinnin kasvun tuomat tulovirrat ohjataan jatkossa muualle, eikä niillä enää tavoitella terveydenhuollon kehittymistä. Hitaasti kapeneva rahoitus aikaansaa vääjäämättä tiukempia ja tiukempia aikoja kaikille terveydenhuollon toimijoille.

Järjestöjen tehtävä työnsä näkyväksi

Tuominen näkee, että järjestösektori ja palveluntuottajat ovat kovan paineen alla. Kun hyvinvointialueilla jaetaan niukkuutta, helpointa on karsia ulkoisista palveluista.

– Minun viestini tässä kohtaa on, että on äärettömän tärkeää, että potilaskenttä ja järjestöt avaavat entistä paremmin oman toimintansa vaikuttavuutta ja tuloksia. Päättäjien on ymmärrettävä mitä hyötyjä kolmannen sektorin toiminnalla saavutetaan, sekä rahallisesti että myös inhimillisesti.

Hyvinvointialueiden strategian laativat poliittiset päättäjät. Tuominen herättelee potilasjärjestöjä olemaan innovatiivisia ja todella näkemään vaivaa sen eteen, että ne saavat äänensä kuuluviin. On tärkeää tavoittaa poliitikot ja saada heidät ymmärtämään järjestökentän työn sisältö ja tarpeet.

– Sellainen se yhteiskunta ikävä kyllä vain on, että ne, jotka eivät osaa suutaan aukaista, jäävät paitsioon, hän toteaa.

Tuomisen mielestä kuntoutus on vähän samalla tavalla epämääräinen käsite kuin aivosairaudet. Se jää etäiseksi ihmisille, joita se ei suoraan kosketa. Ja nekin, jotka kuntoutusta syystä tai toisesta tarvitsevat, törmäävät palveluiden suhteen vaikeaselkoiseen viidakkoon. Siksikin potilasjärjestöjen työ on hänen mielestään tärkeää: tiedottaa ja opastaa sairastavia.

– Lääkärin työssäni kehotin aina potilaita liittymään potilasjärjestöön. Sieltä saa arvokasta tietoa ja huomaa, ettei olekaan yksin sairautensa kanssa, Tuominen sanoo.