Pieni pallo, iso ilo

Kivunlievitystä, stressinpurkua ja irtiotto MS-taudista. Muun muassa näitä asioita golf on Maija Puraselle.

Maija Puranen griinillä
Maija Puraselle golfin luonnonläheisyys on tärkeää. Kuva: PETRI BLOMQVIST

Maija Puranen on tuttu näky kotikentällään Laukaan Peurunka-Golfissa.Turvallisuus- ja hyvinvointialan yrittäjänä työskentelevälle jyväskyläläiselle kierros ulkoilmassa on tärkeää jaksamisen kannalta. Hän sairastaa MS-tautia ja stressi voimistaa sairauden oireita.

− Parin tunnin kävely helpottaa fyysisiä oireita ja tyhjentää mielen, Maija kertoo.

− Lyödessä joutuu miettimään vain sitä palloa ja miten se lähtee. Jos on kipuja tai jaksamisen kanssa ongelmia, niin mailan varressa ne unohtuvat väkisin. Peli vaatii täydellistä keskittymistä, muuten siitä ei tule yhtään mitään.

Maijalle lajin luonnonläheisyys on myös tärkeää. Hän kertoo olevansa esteetikko, joka nauttii kauniista väylistä ja ympäröivistä maisemista.

– Sitä jää katsomaan, että miten Suomen luonto on kaunis ja hiljainen. Väylillä juoksee pupuja ja kauriita, on sorsia ja joutsenia, hän kuvailee.

Yhdeksän väylän kierros vie noin kaksi tuntia, täydet 18 reikää viisi. Tuntien ulkoilu tuo muun hyvän lisäksi myös laadukkaat yöunet.

Ystävällisyys kuuluu etikettiin

Golf tunnetaan tiukasta etiketistä niin pukeutumisen kuin käytöksenkin suhteen. Pukeutumissäännöt ovat väljentyneet viime vuosina, mutta kohteliaasta käytöksestä viheriöllä pidetään kiinni.

– Golfkenttä on oma maailmansa. Siellä aina tervehditään ja kaikki ovat ystävällisiä toisilleen. Etikettiin kuuluu, että ei kiroilla ja huudeta, Maija selittää.

Ja rakkaus lajiin yhdistää, kaveria kannustetaan.

– Vaikka löisit miten sattuu, niin sinne hiekkaesteen pohjallekin sinua vielä tsempataan. ”Sieltä on hyvä jatkaa ja bunkkeriharjoitusta aina tarvitsee”, hän nauraa.

Maija Puranen hiekkaesteellä.
“Bunkkeritreeniä tarvitaan aina,” Maija nauraa. Kuva: PETRI BLOMQVIST

Golf on myös tuonut Maijalle hyviä ystäviä, joihin hän ei olisi todennäköisesti tutustunut missään muualla. Hän rohkaiseekin lähtemään kierrokselle myös yksin. Silloin ei ole sidottu muiden aikatauluihin.

– Klubin caddiemaster on yleensä osaava tyyppi. Jos menen yksin pelaamaan, osaava tyyppi. Jos olen menossa pelaamaan yksin, soitan hänelle etukäteen ja pyydän etsimään minun toimintakykyyni – ja huumoriini – sopivan ryhmän.

Pelaajan näköinen laji

Golfissa käytettävät välineet tekevät lajista soveltuvan vähän huonompijalkaisellekin. Ensiksikin työnnettävät golfkärryt: niihin voi nojata radalla edetessään. Toisekseen kenttää ei ole pakko kiertää jalkaisin, jos se tuntuu liian raskaalta.

− Kentällä on golfautoja, joilla pääsee aivan pallon viereen, Maija muistuttaa.

Maija Puranen työntää golfkärryä
Golfkärry toimii tarvittaessa myös kävelyn
tukena kenttäkierroksella.
Kuva: PETRI BLOMQVIST

Maija kertoo mieleen painuneesta kierroksesta muutaman vuoden takaa. Hän pelasi samassa ryhmässä miehen kanssa, joka sairasti Parkinsonin tautia. Miehen oireet olivat vaikeat, mutta sisulla hän pelasi väylän toisensa jälkeen.

− Se oli puhutteleva kierros. Tämä laji on mahdollinen monenlaiselle pelaajalle.

Kierroksen voi myös keskeyttää, jos kunto ei annakaan myöden.

− Olen itsekin lähtenyt yhdeksää reikää pelaamaan ja palannut viiden jälkeen. Nostanut niin sanotusti pallon taskuun kesken väylän, kun ei vain onnistu.

Jäykkiksille, vaan ei tosikoille

Maija on ollut aina liikunnallinen, mutta joutunut sairauden myötä luopumaan esimerkiksi juoksemisesta. Golf on pysynyt matkassa myös siksi, että ”paljon muuhun en pysty”.

MS-tauti oireilee hänellä voimakkaana uupumuksena sekä särkynä ja jäykkyytenä jaloissa. Maija löytää siitäkin pilvestä -hiukan vinon- hopeareunuksen.

− Tässä lajissa jäykkyydestä on enemmänkin hyötyä, kun asento ei muutu. Jos saa lantiosta vähän kääntymään, niin hyvin lähtee, hän nauraa.

Maija on myös kilpaillut golfissa. Virallisiin kisoihin osallistumiseen MS-tauti on tuonut omat hankaluutensa. Esimerkiksi liian lämmin sää on voinut estää osallistumisen viime metreillä.

Epävirallisemminkin voi mitellä. Maija kertoo, että hänelle on muodostunut omia porukoita, joiden kanssa hän käy pelaamassa. Mukana on paljon huumoria, eikä sääntöjen kanssa ole aina niin nöpönuukaa.

– Kävimme juuri kavereiden kesken Tahkolla pelaamassa meidän oman Bad Leg Tourin. Mukana oli todella huonojalkaistakin porukkaa. Olin ainoa, joka selvisi toisen päivän kierrokselle, joten voittohan siitä lohkesi, Maija nauraa.

FAKTA

Maijan vinkit

  • Kentälle päästäkseen tarvitsee green cardin ja jonkin golfklubin jäsenyyden.
  • Moni golfklubi tarjoaa edullisia aloittelijan paketteja. Sisällöt hieman vaihtelevat, mutta green cardin (alkeiskurssin), klubin jäsenyyden ja 10 kerran kortin hinta asettuu noin 200−300 euron välille. Monet klubit järjestävät golf-opetusta talviaikaan liikunta- ja urheiluhalleissa.
  • Rangelle, eli golfkentän läheiselle lyöntiharjoittelualueelle voi mennä lyömään palloja ilman green cardia. Korillinen palloja maksaa pari euroa ja mailoja saa lainaksi.
  • Golfklubin caddiemasterille kannattaa kertoa varausta tehdessään esimerkiksi mahdollisesta liikkumishaitasta. Hän osaa sijoittaa pelaajan sopivaan ryhmään.
  • Golf-mailat kannattaa hankkia alkuun käytettyinä. Itse aloitin noin 50 euron perussetillä, jonka ostin tori.fi:stä. Kannattaa katsoa, että mailojen gripit (kädensijat) ovat kunnossa. Ne voi myös helposti vaihtaa uusiin tarvittaessa.
  • Kenttiä on profiililtaan hyvin erilaisia. Aloittelijan kannattaa valita mahdollisimman tasainen kenttä.
Kuva: PETRI BLOMQVIST

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos Unelmasta tavoitteeksi

Mainos päättyy

Tule mukaan Neuroyhteisöön

Neuroliiton 25 jäsenyhdistyksessä on noin 10 000 jäsentä. Yhdistykset mahdollistavat vertaistuen sairastuneille ja heidän läheisilleen ja tuovat yhdistystoiminnan lähelle. Jäseneksi voivat liittyä sairastuneet, läheiset tai muutoin toimintaa kannattavat ihmiset ja yhteisöt.

Liity jäseneksi