Neurosarkoidoosin biomarkkerit – uusia löydöksiä
Biomarkkerit tehostavat diagnostiikkaa. Niillä voidaan seurata myös hoitovastetta ja saada tietoa sairauden vaikeusasteesta.
Sarkoidoosi on tulehduksellinen monielinsairaus, jonka keskeisenä piirteenä on ns. granulomatoottisten muutoksien syntyminen sairastuneiden kudosten alueelle. Sairauden oireet ovat moninaisia, mutta keuhko-oireet, kuten yskä ja hengenahdistus ovat yksi tavallisimmista. Sairaus on harvinainen, ja Suomessa ilmaantuvuuden arvioidaan olevan noin 11/100 000.
Noin 5 %:lla sairastuneita esiintyy sarkoidoosi-muutoksia myös keskushermoston alueella. Joskus ne voivat olla sarkoidoosin ensioire. Neurosarkoidoosin oireet riippuvat siitä, missä kohtaa keskushermostoa tulehduksellinen muutos sijaitsee, ja ne voivat vaihdella yksittäisen aivohermon oireista (kuten kasvohermon halvaus tai näköhermon tulehdus), psyykkisiin ja kognitiivisiin muutoksiin. Muutoksia voi olla myös selkäytimessä, erityisesti rintarangan alueella.
Neurosarkoidoosin tunnistaminen tilanteessa, jossa sairastuneella ei ole aiempaa sarkoidoosidiagnoosia, on haastavaa. Tämä johtuu siitä, että keskushermoston kuvantamisessa havaitut muutokset muistuttavat tyystin toisissa sairauksissa, kuten MS-taudissa, nähtäviä muutoksia. Diagnostiikkaa onkin pyritty parantamaan muilla kuin kuvantamistutkimuksilla.
Neurosarkoidoosin tunnistamiseen ei ole yhtä laboratoriotutkimusta. Kliinisessä käytössä on pitkään ollut ACE (angiotensiiniä konvertoiva entsyymi) -määritys sekä seerumista että selkäydinnesteestä, mutta vain osalla lukema on kohonnut.
Tulehduksellisista sarkoidoosin biomarkkereista on useita tutkimuksia. Esimerkiksi T-tulehdussolujen aktivaatiosta kertova liukeneva interleukiini-2 reseptori (sIL-2R) sekä tulehdussolujen erittämä interleukiini 6 ovat koholla neurosarkoidoosissa, ja voivat korreloida sairauden vaikeusasteeseen.
Äskettäin on saatu uutta tietoa myös neurodegeneraatioon liitetyistä merkkiaineista. Tanskalaistutkimus antoi alustavaa näyttöä neurofilamentin kevytketjun (NfL) määrityksen hyödyllisyydestä. NfL esiintyy ainoastaan hermokudoksessa ja sen kohonnut pitoisuus korreloi hermon viejäulokkeen eli aksonin vaurioon. Koholla olevia pitoisuuksia on raportoitu muissa neurodegeneratiivisissa sairauksissa, kuten Alzheimerin taudissa. Selkäydinnestenäytteen NfL-pitoisuuden on myös havaittu korreloivan immuunivälitteisten sairauksien, kuten MS-taudin vaikeusasteen kanssa.
Tanskalaistutkimuksessa verrattiin kahdenkymmenen neurosarkoidoosipotilaan seerumi- ja selkäydinnestenäytteitä terveisiin verrokkeihin sekä potilaisiin, joilla oli ilmiasuna muun kuin hermostokudoksen sarkoidoosi. Tammikuussa raportoidut tulokset vaativat vielä varmennusta, mutta alustavien analyysien perusteella NfL määritys voisi olla avuksi myös sarkoidoosin tulehdusvoimakkuuden arviossa.
Pyrkimyksenä olisi, että nämä sairauden merkkiaineet soveltuisivat myöskin neurosarkoidoosin hoitovasteen seurantaan, ja sairauden vaikeusasteen luokitteluun.
Toisin sanoen
- Neurosarkoidoosia esiintyy noin 5 %:lla sarkoidoosia sairastavista.
- Diagnostiikkaa vaikeuttaa se, että kuvantamislöydökset muistuttavat monia muita neurologisia sairauksia.
- Neurosarkoidoosin diagnostiikkaa voidaan tehostaa biomarkkerein.
- Tulehduksellisia biomarkkereita on tutkittu paljon.
- Hermokudoksen rappeutumiseen liittyvistä biomarkkereista on saatu alustavia tuloksia.
- Biomarkkereilla voidaan seurata myös hoitovastetta sekä saada tietoa sairauden vaikeusasteesta.
Tutkimuspaloissa kerrotaan MS-tautia ja harvinaisia neurologisia sairauksia koskevista tutkimuksista. Harvinaissairauksien osalta palstaa toimittaa neurologian dosentti Mari Auranen.
LÄHDE:
Byg K-E ym. Elevated neurofilament light chain in cerebrospinal fluid and plasma reflect inflammatory MRI activity in neurosarcoidosis. Brain Sci. 2021, 11(2), 238
