Liikunta MS-lääkityksen rinnalle mahdollisimman varhain

Kehon lämpötilan nousu voikin ohimenevästi korostaa osaa oireista, mutta tämä ilmiö johtuu tilapäisestä hermoyhteyden häiriöstä keskushermoston myeliinivaurioon yhdistyen. Tämä ei siis liity tautiaktiivisuuteen, eikä aiheuta hermokudokseen lisävaurioita.

Muutaman vuoden takaisessa, useita tutkimuksia niputtaneessa koosteartikkelissa todettiin, että liikuntaa kontrolloidussa tutkimusasetelmassa harrastaneiden potilaiden pahenemisvaiheiden riski oli seuranta-aikana pienempi kuin vähemmän liikkuvilla verrokeilla. Liikuntaan ei myöskään MS-tautia sairastavilla ole raportoitu liittyvän muuhun väestöön nähden lisääntynyttä haittavaikutusriskiä.

Liikunnan vaikutuksesta MS-taudin aiheuttamiin oireisiin on raportoitu puolestaan osin ristiriitaisinkin tuloksin. Lihasvoiman lisäys on onnistunut usein eri metodein, samoin liikkuvuuteen ja spastisuuteen on saatu apua. Uupuneisuuden ja masennusoireiden osalta kaikki havainnot eivät ole olleet yhdenmukaisia, mutta edes jossain määrin positiiviset havainnot ovat enemmistönä. Aerobisesta liikunnasta voi myös olla apua kognitiivisiin toimintoihin, mutta tässäkin suhteessa osa tutkimuksista on jäänyt vaille tilastollisesti merkittäviä positiivisia havaintoja. (1)

BestPractice-lehden helmikuun numerossa tanskalaiskirjoittajat käyvät läpi Aarhusin yliopiston väitöstutkija Morten Riemenschneiderin johdolla liikuntaharjoittelun roolia sairauden aikajanaan suhteutettuna. Esillä on aluksi 65 tutkimusta, jossa liikuntaa oli hyödynnetty MS-potilaiden hoidossa. Näistä vain pienessä osassa interventio oli aloitettu ennen kuin viisi vuotta diagnoosista oli jo kulunut. Keskimäärin harjoitteluun oli ryhdytty vasta kymmenen vuotta diagnoosista.

Kirjoittajat tuovatkin esiin ajatuksen liikuntaharjoitteluun liittyvästä ”mahdollisuuksien ikkunasta” heti taudin alkuvaiheessa aivan lääkehoidon tapaan. Lääkehoitokin pyritään aloittamaan heti diagnoosin jälkeen, jotta saavutettaisiin mahdollisimman hyvä, keskushermostoa lisävaurioilta suojaava teho. Tämän ajatuksen tueksi kirjoittajat ovat hakeneet myös mielenkiintoista tieteellistä näyttöä.

Liikunnan vaikutus ei ehkä
ole pelkästään tautiprosessilta
suojaava, vaan osin jopa korjaava.

Useissa MS-tautia simuloivissa koe-eläinmallin (EAE) tutkimuksissa on todettu, että liikuntaharjoittelu viivästyttää sekä oireiden alkua että niiden voimakkuutta. Tulehdussolujen hakeutuminen keskushermostoon vähenee ja sen myötä myös hermosäikeisiin ja niitä ympäröiviin myeliinirakenteisiin kohdistuvat vauriot.

Erityisen kiinnostava on parin vuoden takainen julkaisu, jossa havaittiin, että beetainterferonihoidetuilla potilailla 24 viikon voimaharjoitteluohjelma sai aikaan aivokudoksen katoa estäviä vaikutuksia. Neljäsosalla tutkituista (19/74 potilasta) todettiin jopa aivokuoren rakenteiden paksuuntuneen lähtötilanteeseen nähden. Tämän pohjalta liikunnan vaikutus ei ehkä ole pelkästään tautiprosessilta suojaava, vaan osin jopa korjaava.  (2)

Liikuntaa voidaan harjoittaa MS-taudissa monilla eri keinoilla. Aerobisen kunnon harjoittamisen ohella myös lihaskuntoharjoittelua ja metodiliikunnan keinoja voidaan hyödyntää tarvittaessa potilaiden yksilöllisiä tarpeita huomioiden. Harjoittelulla voidaan lievittää osaa oireista, mutta tätäkin oleellisempaa näyttäisi olevan taudin ennusteeseen heijastuvat vaikutukset. Liikuntaharjoittelu tulisikin aloittaa heti diagnoosin jälkeen mahdollisimman monella aivan lääkehoidon tapaan.

Tutkimuspaloissa kerrotaan MS-tautia koskevista tutkimuksista. Palstaa toimittaa LL, neurologian erikoislääkäri Juha Multanen.