Ataksian oirekuva ja veren merkkiaineet: esimerkkeinä SCA1 ja SCA3

SCA-variaatioiden ominaispiirteitä voidaan käyttää hoidon seurannassa ja sairauden ennustetta arvioitaessa.

Äskettäin julkaistussa katsausartikkelissa kuvataan laaja tutkimusaineisto, READISCA, SCA1- ja SCA3-geenimuutosta kantavista henkilöistä. Tutkimuksessa on analysoitu sekä seerumin merkkiaineita että oirekuvaa myös varhaisvaiheessa ennen kuin sairauden oireet puhkeavat. Tarkoituksena oli mm. arvioida löytyykö sairauden vaikeusasteeseen korreloivia muutoksia, jota voitaisiin käyttää sairauden ennusteen arvioinnissa tai tulevaisuuden hoitojen suunnittelussa.  

Spinoserebellaariset ataksiat eli SCA-sairaudet ovat eteneviä hermoston rappeutumiseen johtavia sairauksia. Niitä on kuvattu tällä hetkellä yhteensä 48. Ne periytyvät vallitsevalla periytymismallilla, mikä tarkoittaa, että sairastuneen lapsella on 50 %:n riski saada tautigeeni. Näin ollen sairastuneita on yleensä joka sukupolvessa. Jokaiselle sairaudelle on altistamassa oma geenimuutoksensa.

SCA1- ja SCA3-sairauden syynä on toistojaksomuutos perimän alueella, joka koodaa ATXN1- ja ATXN3-proteiineja (luki:tauteja). Suomessa SCA3-sairautta esiintyy varsin vähän. SCA8:aan sairastuneita nähdään suhteessa enemmän, verrattuna esimerkiksi muuhun Eurooppaan, jossa yleisimmät spinoserebellaariset ataksiat ovat SCA1, SCA2 ja SCA3.

Eri SCA-sairauksilla on ominaispiirteitä, joita voidaan käyttää hoidon seurannassa ja ennustearviossa. Yleensä ataksiaoireet alkavat noin 30–40 vuoden iässä. Tyypillisesti oireet korreloivat toistojaksokertymän pituuden kanssa siten, että pidempää toistojaksoa kantavat sairastuvat aikaisemmin.

READISCA on käynnissä oleva, tietoa keräävä pitkäaikainen tutkimus, jossa analysoidaan rekisteritietoa SCA1- ja SCA3-sairastuneista. Mukana on henkilöitä, joilla ei ole vielä kehittynyttä ataksiaa ja lisäksi jo sairastuneita ja oireisia henkilöitä.

Rekisteritiedon kerääminen on tärkeää, koska sitä voidaan hyödyntää jatkossa tilanteissa, joissa etsitään sopivia henkilöitä lääketutkimuksiin. Rekisterin avulla voidaan seurata lääkehoidossa olevia henkilöitä ja arvioida lääkehoidon tehoa. Tällä hetkellä rekisterissä mukana olevista kerätään paljon tietoa heidän sairauden kuvastaan, sekä analysoidaan seerumista hermosoluista peräisin olevia merkkiaineita.

Rekisteritutkimuksesta tehdyssä analyysissä, joka käsittää yhteensä 161 osallistujaa, on nyt saatu alustavia uusia tietoja. Analysoiduista henkilöistä 45 oli ATXN1-toistojakson kantajia, ja 116 ATXN3-toistojakson kantajia. Heistä 14/45 ja 36/116, tässä järjestyksessä, eivät sairastaneet vielä ataksiana ilmenevää tautimuotoa. Verrokiksi analyyseihin otettiin mukaan 39 tervettä henkilöä.

Tutkimuksessa pystyttiin kuvaamaan mutaatiota kantavilla, mutta oireettomilla henkilöillä piirteitä, jotka poikkesivat terveistä ja erottivat heidät myös ataksiaa sairastavista. SCA1-sairaudessa 61 %:lla kantajista esiintyi ylemmän liikehermon vaurion merkkejä neurologisessa tutkimuksessa. SCA3-taudissa kantajahenkilöillä havaittiin vastaavanlaisia oireita, mutta myös verrokkeja enemmän tuntopuutoksia ja kaksoiskuvaoireita. Ataksiaa sairastavilla puolestaan liitännäisoireina oli muita ryhmiä enemmän kognitiivisia muutoksia, sekä masennusta.

Seerumimarkkerina verinäytteestä käytettiin neurofilamentti kevytketjun (NfL) analyysiä. Neurofilamentti on tärkeä osa hermojen rakennetta, ja sitä on tutkittu myös muissa etenevissä keskushermoston sairauksissa kuten MS-taudissa ja Alzheimerin taudissa. NfL-tasot olivat oireettomilla kantajilla selkeästi normaaliväestöä korkeammat. Korkeampien pitoisuuksien havaittiin myös olevan jossain määrin yhteydessä aikaisempaan oireiden alkamisikään.

READISCA-rekisteritutkimus on antanut uutta tietoa erityisesti oireettomien kantajahenkilöiden tilanteesta. Tulevaisuuden lääkehoitoja ajatellen tutkimus tarjoaa hyviä työkaluja lääkehoidon tehon seurantaan.

Toisin sanoen

  • Spinoserebellaariset ataksiat eli SCA-sairaudet ovat perinnöllisiä, eteneviä hermoston rappeutumiseen johtavia sairauksia.
  • Sairauden oireet voivat alkaa vasta noin 30-40 vuoden iässä.
  • SCA-sairauksista on tunnistettu jo 48 variaatiota.
  • SCA-variaatioiden erilaisia ominaispiirteitä voidaan käyttää hoidon seurannassa ja sairauden ennustetta arvioitaessa.
  • READISCA-rekisteritutkimus kerää tietoa SCA1- ja SCA3-sairauksista.
  • Tiedon avulla sairauden merkkejä voidaan tunnistaa sen eri vaiheissa, myös ennen oireiden ilmaantumista.
  • Tutkimuksessa ilmeni muun muassa, että SCA-sairauden oireettomilla kantajilla on huomattavasti korkeammat neurofilamenttitasot verrattuna normaaliväestöön.
  • Korkeampi taso ennakoi jossain määrin SCA-sairauden aiempaa puhkeamista.

Lähteet:

Tezenas du Montcel S, Petit E, ym. Baseline Clinical and Blood Biomarkers in Patients With Preataxic and Early-Stage Disease Spinocerebellar Ataxia 1 and 3. Neurology. 2023 25;100(17):e1836-e1848.

Tutkimuspaloissa kerrotaan harvinaisia neurologisia sairauksia koskevista tutkimuksista. Palstaa toimittaa neurologian dosentti Mari Auranen.

Tule mukaan Neuroyhteisöön

Neuroliiton 25 jäsenyhdistyksessä on noin 10 000 jäsentä. Yhdistykset mahdollistavat vertaistuen sairastuneille ja heidän läheisilleen ja tuovat yhdistystoiminnan lähelle. Jäseneksi voivat liittyä sairastuneet, läheiset tai muutoin toimintaa kannattavat ihmiset ja yhteisöt.

Liity jäseneksi