Hermosolujen hienorakenteiden tutkimuksesta uutta ataksioiden diagnostiikkaan
SAFB1-proteiinin poikkeava esiintyminen saattaa olla tunnusomainen löydös sairauksissa, kuten SCA1, SCA3 ja HD, joihin liittyy poikkeava toistojaksoekspansio.
Englantilainen tutkimusryhmä Bristolissa on äskettäin tunnistanut uuden proteiinin, jolla saattaa olla merkitystä erityisesti etenevien perinnöllisten ataksiatautien diagnostiikassa. Tutkimuksessa analysoitiin aivokudoksen histopatologisia muutoksia aiemmin suostumuksen antaneilta ja jo menehtyneiltä henkilöitä. Näytteitä kerättiin neurologisten sairauksien osalta spinckerebellaariataksiaa (SCA), Huntingtonin tautia (HD), Parkinsonin tautia ja MS-tautia sairastaneilta, sekä kontrollihenkilöiltä.
Tutkimuksessa analysoitiin SAFB1-proteiinin esiintyvyyttä niissä keskushermoston soluissa ja aivoalueilla, joissa on nähty muutoksia perinnöllisissä ataksiasairauksissa. Kiinnostuksen kohteena tutkimuksessa olivat ne sairaudet, joihin liittyy poikkeava toistojaksoekspansio, kuten Huntingtonin taudissa ja useissa SCA-sairauksissa.
SAFB1-proteiini on hermosoluille tärkeä, ja se osallistuu moniin solulle tärkeisiin ylläpitotehtäviin, kuten solun perimäaineksen, DNA:n ja RNA:n ylläpitoon sekä korjaukseen ja solun stressireaktion säätelyyn. Se pystyy myös sitoutumaan DNA- ja RNA-juosteeseen ja sitä kautta vaikuttamaan hermosolun geeniekspressioon eli geenin ilmentymiseen.
Tutkimuksessa aivokudoksen histo- ja proteiinikemiallisissa analyyseissä havaittiin, että SCA- ja HD-sairauksia sairastaneiden näytteissä SAFB1-proteiini ilmeni poikkeavalla tavalla. Löydökset erosivat selkeästi sekä kontrolleista että muista etenevistä neurologisista sairauksista, joista esimerkkeinä tässä tutkimuksessa olivat Parkinsonin tauti ja MS-tauti.
Poikkeavana löydöksenä oli lisääntynyt hermosolun sisäinen ja sen tumassa oleva SAFB1-ilmentyminen, jonka tutkijat uskovat liittyvän keskeisenä erityisesti SCA- ja HD-sairauksien patogeneesiin. SAFB1-proteiinin havaittiin kiinnittyvän mutatoituneeseen SCA1-tautiproteiinin esiasteeseen (mRNA). Löydökset viittaavat sitoutumisen johtuvan vääränlaisesta proteiinin toistojakson lisääntymisestä.
Alustavat havainnot vaativat lisätutkimuksia, mutta SAFB1:n erilainen esiintyminen saattaa olla tunnusomainen löydös erityisesti niissä sairauksissa, kuten SCA1, SCA3 ja HD, joihin liittyy poikkeava toistojaksoekspansio. Uudet havainnot ovat myös tärkeitä hoidollisten interventioiden suunnittelussa. Tutkijoiden seuraava kysymys onkin johtaako SAFB1-proteiinin esiintyvyyden vähentäminen muutoksiin, joilla olisi sairautta hidastavaa vaikutusta.
TOISIN SANOEN
Bristolin yliopiston tutkimusryhmä on tunnistanut SAFB1-proteiinin mahdolliseksi biomarkkeriksi SCA- ja HD-sairauksien diagnosoinnissa.
SAFB1-proteiini vaikuttaa hermosolujen ylläpitoon ja korjaukseen sekä solun stressireaktion säätelyyn.
Tutkijoita kiinnostaa, voidaanko SAFB1-proteiinin määrää säätämällä vaikuttaa SCA- ja HD-sairauksien etenemiseen.
Tutkimuspaloissa kerrotaan harvinaisia neurologisia sairauksia koskevista tutkimuksista. Palstaa toimittaa neurologian erikoislääkäri, dosentti Mari Auranen.
LÄHTEET
Buckner N, Kemp KC, Scott HL, ym. Abnormali scaffold attachement factor 1 expression and localization in spinocerebellari ataxias and Huntingon’s chorea. Brain Pathology, June 2020.
