”Vain uni nollaa minut kunnolla”

Efter Niosta ja monistakin muistakin tv-ohjelmista tuttu toimittaja, juontaja Eva Kela elää leppoisaa ja seesteistä vaihetta elämässään ja työssään. Aina ei ole ollut niin. MS-taudin aiheuttama uupumus pakotti löytämään tasapainon työn ja levon välillä.

Hän jätti vuorotöiden tekemisen Huomenta Suomi -aamuohjelmassa.

– Huomenta Suomen loppumisvaiheen aikoihin olin todella väsynyt. Muistan aamuja, jolloin tulin autolla töihin ja olen miettinyt, että kuka ajaa tätä autoa ja kukahan tässä on kuskina, Eva Kela muistelee.

– Olen päättänyt, että työelämä ei saa enää kuormittaa minua tuolla tavalla.

Eva Kelan MS-tauti diagnosoitiin vuonna 2011. Diagnoosiin johtanut polku oireineen muistutti monen muun MS-tautiin sairastuneen kokemuksia. Jaloissa tuntuva sähköinen kihelmöinti, tunnottomuus ja spastisuus sekä yleinen uupumus saivat ihmettelemään, mistä oireissa on kyse.

Eva Kelan mukaan hänen sairastamansa aaltoileva MS-tauti on suhteellisen lempeää laatua. Kelan muutamia vuosia käyttämä beetainterferoni-pistoshoito ei kuitenkaan soveltunut hänelle ikävien haittavaikutusten – kuumeilun, lihaskipujen ja nivelsärkyjen – takia. Sittemmin lääkitys vaihdettiin suun kautta otettavaan lääkitykseen, joka on soveltunut Kelalle huomattavasti paremmin.

Huomenta Suomessa työskentelyn aikoihin neuropsykologi teki Kelalle laajat, perusteelliset kognitiiviset testit.

– Testit olivat hyvin pitkät, vaativat ja rasittavat. Tulosten perusteella neurologini kertoi, etteivät kognitiiviset kykyni olleet laskeneet merkittävästi, mutta hän suositteli minulle rauhallisempaa työtahtia.

Olen päättänyt, että työelämä ei saa enää kuormittaa minua tuolla tavalla.

Eva Kela

– Kyllä minä yhä haluaisin jaksaa tehdä sataprosenttista, pitkää työpäivää. Mutta sen jälkeen, kun uuvuin Huomenta Suomen tekemisen aikoihin, päätin että nyt on pakko jarruttaa tahtia. Siirryin freelanceriksi ja kameroiden taakse, aiempaa enemmän tuottamaan ja käsikirjoittamaan. Se oli kivaa, mutta toisaalta freelancerin työ on aika yksinäistä, Kela miettii.

Syksyllä 2023 Eva Kela palasi jälleen kameroiden toiselle puolelle työskentelemään Efter Nio -ohjelman juontajana ja toimittajana. 

Uni nollaa ja palauttaa 

Kela on havainnut, että laadukas nukkuminen on hänelle ensiarvoisen tärkeää jaksamisen ja palautumisen kannalta sekä työssä että vapaa-ajalla. Kotona vapaa-ajallaan hänellä on tapana ottaa päiväunet.

– Pidän enemmän Efter Nion tapaisesta tiimityöstä kuin yksinäisestä ja vapaasta freelance-työstä. En voi kuitenkaan sanoa toimituksessa kesken työpäivän, että nyt minun pitää päästä nukkumaan, vaikka minua väsyttäisikin.

– Olen toisaalta varma, että jos ottaisin asian puheeksi ja sanoisin, että nyt minun pitää päästä päiväunille, se onnistuisi, Kela naurahtaa eläväiseen tapaansa.

Kelan mukaan hänen unen tarpeensa ja väsymysoireensa on useimmiten hyväksytty ja ymmärretty työelämässä.

– Minulla aina ollut hirveän ymmärtäväisiä esimiehiä ja -naisia. Olen toki ollut itsekin avoin,  kertonut sairaudestani ja sen oireista.

Kelan mukaan unen ja levon tarve ei kuitenkaan liity yksinomaan sairauteen.

– Väsymykseni määrä ja laatu saattavat olla vähän erilaisia kuin monilla muilla ihmisillä. Olen niin energinen ihminen, että joillekin ihmisille voi olla hirveän hankalaa ymmärtää, että minun on pakko nollata itseni unella. Mikään muu ei auta. Vain uni nollaa minut kunnolla.

Myös monenlainen liikunta on Kelalle tärkeää. Hän tekee porrastreeniä, mäkijuoksua, HIIT-treenejä, lihaskuntoilua ja lenkkeilee.

– Vaikka minulla on heikkoutta, tunnottomuutta ja spastisuutta jaloissa, pystyn silti hyvin urheilemaan. Pidän tosi hyvää huolta varsinkin lihaskunnosta ja etenkin alaraajoissa. 

Mielen arvoitukset mietityttävät

Eva Kela osoittaa haastattelun aikana useaan otteeseen tuntevansa hyvin MS-taudin hoitoa ja tutkimusta tuoreimpia hoitosuosituksia ja tutkimustuloksia myöten. Hän sanoo esimerkiksi pohtineensa henkilökohtaisestikin sitä, missä määrin mielenterveyden sairaudet ja häiriöt ovat kytköksissä MS-tautiin ja ovatko ne sitä ehkä monin tavoin ja mekanismein.

Eva Kelan mieli alkoi oireilla ylioppilasvuotta seuranneiden itsensä etsimisen ja opiskelun vuosina, mutta myös synnyttämisen jälkeisessä elämänvaiheessa; kutakuinkin samoihin aikoihin, kun hänellä diagnosoitiin MS-tauti.

– Ylioppilastutkinnon jälkeen minulla kesti aika kauan tietää, mitä haluan tehdä. Sairastuin masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön niinä vuosina, jatko-opintojen alkamisen ja aikuistumisen taitteessa.

– Se oli yllättävää ja pelottavaa, sillä ensimmäiset oireet olivat todella fyysisiä. Luulin, että sairastan jotakin todella vakavaa.

Kela muistelee, miten niihin aikoihin todellisuuden taju hämärtyi hänellä, joskin lievästi.

– Stressi alkoi vaikuttaa siihen, miten tuolloin havainnoin ympäristöä.

Stressin ja sairastumisen taustalla oli ainakin huolia muun muassa opinnoista ja niihin liittyvistä elämänvalinnoista. Stressiä lietsoi ja lisäsi myös lapsuudenaikainen tapahtuma.

– Isäni sairastui lyhyeen mutta vakavan sairauskohtaukseen, psykoosiin, kun olin kuusivuotias. Onneksi se oli yksittäinen stressireaktio, mutta se jäi mieltäni varjostamaan pitkäksi aikaa; ajatus siitä, että entä jos minäkin sairastun yhtä vakavasti tai jopa pysyvästi.

Työelämässä tietämättömyyttä

Eva Kelan mielestä suomalaisessa työelämässä tarvitaan lisää tietoa ja ymmärrystä kroonisia sairauksia sairastavien erityisistä tarpeista.

– Etenkin niistä näkymättömistä sairauksista, jotka eivät selvästi näy ulospäin, pitäisi puhua työpaikoilla ja työelämässä enemmän. Luulen, että jokaisen työnantajan pitäisi tietää niistä nykyistä paremmin. Esimerkiksi juuri MS-tauti ja monet muut neurologiset sairaudet sekä mielenterveyden sairaudet ovat tyypillisesti sellaisia.   

Kela ajattelee, että tuotteliaisuuden ja tehokkuuden edellytykset nähdään Suomessa yhä kovin kapeasti ja mustavalkoisesti.

– Emme ole koneita. Tehokkuutta ja tuotteliaisuutta ei saavuteta ilman että työelämässä osataan myös rentoutua. On ok käydä työpäivän aikana vaikkapa kävelylenkillä. Silloinhan ne parhaat ideatkin yleensä päähän pulpahtavat.