Töissä kaikesta huolimatta

Kuuluu vain huminaa ja naksutusta, muuten isossa hallissa on hiljaista ja rauhallista. Valaistusratkaisuja valmistavan Teknowaren Lahden tuotantoyksikön työntekijät ovat kumartuneet työpisteidensä ääreen. Yksi tekee kokoonpanoa, toinen operoi automaatiokoneita, kolmas ohjelmoi. Yksi ohjelmoijista on Mikko Virtanen, 45. Hän tekee työtään pyörätuolissa istuen.

Mikko sairastui MS-tautiin vuonna 2009 ja joutui pyörätuoliin jo vuoden kuluttua. Hänen tautinsa iski aggressiivisesti liikuntakykyyn, mutta esimerkiksi kognitiiviset vaikeudet ja fatiikki ovat pysyneet poissa.

Pyörätuolin tultua kuvioihin oli alettava miettiä yhdessä työnantajan kanssa ratkaisuja siihen, miten Mikko voisi jatkaa työssään.

– Työn ydin pysyi samana, sillä ohjelmoinnissa riittää, kun pää ja kädet pelaavat. Mutta esteettömyyttä piti pohtia uudelta kantilta, Mikko kertoo.

Kattonostin ja joustoja työssä

Mikon sairastuessa yrityksen tuotantotilat olivat vielä tien toisella puolella. Työnantaja rakennutti silloin työpaikalle invavessan ja sähköiset ulko-ovet. Kun tuotanto muutti nykyisiin tiloihin, ne olivat jo pääosin esteettömät. Invavessa kaipasi kuitenkin remontointia ja samalla sinne asennettiin ajomoottorilla varustettu kattonostin. Sen avulla Mikko pystyy käymään itsenäisesti vessassa.

Töihin Mikko kulkee varaston ison nosto-oven kautta. Työpiste on tehty väljäksi, jotta Mikko mahtuu hyvin liikkumaan pyörätuolillaan myös sermin toiselle puolelle. Tuotantohallin käytävät ovat leveät ja tasaiset.

– Ainut hankalampi juttu on työpaikan ruokalan ovi. Se on painava metalliovi, mutta minulla on siihen oma avaustaktiikka.

Työnkuva on muuttunut niin, että koneiden huollot ja korjaukset sekä kokoonpano ovat jääneet pois. Mikko on osa-aikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä ja tekee kuuden ja puolen tunnin työpäivää neljänä päivänä viikossa.

– Muiden työpäivä alkaa seitsemältä, mutta minä tulen jo kuudeksi. Invatakseilla on juuri ennen seitsemää ruuhkapiikki, joten varhaisempi aikataulu sopii taksille paremmin.

Arkea helpottaa myös se, että Mikko on saanut vakiotaksioikeuden. Hän on painava ja iso mies, joka ei kaikkiin takseihin mahtuisi.

Kaikkihan tästä hyötyvät –
sekä yhteiskunta, työnantaja että työntekijä.

Timo Lindfors, verstaspäällikkö, Teknoware

Kaikki hyötyvät

– Olen kiitollinen siitä, että voin edelleen jatkaa työntekoa. Työ on ihan älyttömän tärkeä asia. Se tuo päiviin rytmiä ja sosiaalisia kontakteja. Koen myös olevani tälle yhteiskunnalle tarpeellinen, kun olen mukana työelämässä, Mikko sanoo.

Teknowaren verstaspäällikkö Timo Lindfors nyökyttelee vieressä. Muutostyöt ja sopeutukset eivät ole koskaan olleet yritykselle
kynnyskysymys.

– Kaikkihan tästä hyötyvät – sekä yhteiskunta, työnantaja että työntekijä.

Mikko kiittelee työpaikan avointa keskustelukulttuuria. Sen ansiosta kaikenlaisia asioita on voinut ottaa puheeksi.

– Erityistarpeisiini on suhtauduttu joustavasti. Samalla ajattelen, että olen itsekin tehnyt jotain oikein, kun minut halutaan pitää töissä.

Onhan minulla pitkä, 20 vuoden kokemus ja vankka ammattitaito. Sitä ei kannata työnantajankaan heittää hukkaan.

Mikko ja Timo miettivät, että moni työnantaja – erityisesti jos on kyse pienestä työpaikasta – voi pelätä kustannuksia, jotka työolosuhteiden järjestelystä koituu. Siksi voi tuntua helpommalta todeta, että osatyökykyisenä työnteko ei enää onnistu ja irtisanoa työntekijä.

– Työnantajan velvollisuus on kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa muokata työolosuhteita niin, että sairastunut tai vammautunut voi edelleen jatkaa töissä. Osatyökykyisten työolosuhteiden järjestelyyn voi myös hakea TE-keskuksesta tukea, Mikko huomauttaa.

Teknoware ei ole tukea hakenut. Yritys on sen verran iso, että muutaman tuhannen euron kattonostin ei sen budjettia horjuta.

Koti esteettömäksi

Kotona Mikon arki rullaa monien muutostöiden ja apuvälineiden ansiosta hyvin. Vuonna 2013 kodin kylpyhuonetta oltiin remontoimassa
esteettömäksi, kun Mikkoon iski raju pahenemisvaihe. Tämän jälkeen hän ei pystynyt käyttämään jalkojaan enää lainkaan.

Jo ennen pahenemisvaihetta kattoon oli ehditty asentaa nostin. Se osoittautuikin sitten korvaamattomaksi.

– Voin sen avulla siirtyä sänkyyn ja käydä vessassa. Housut nostan ensin nostoliinan päälle ja sitten vedän nostoliinan pois housujen alta.

Tästä kodin kattonostimesta syntyi idea hankkia myös työpaikalle samanlainen.

Mikko pärjää 20 avustajatunnilla viikossa. Hän tarvitsee avustajaa kodinhoitoon ja asiointeihin, kuten ruokaostosten tekoon.

– Olen aina ollut meidän perheessä se, joka tekee ruoat – ja siitähän vaimo tykkää, hän sanoo hymyillen.

Kodin muutostöihin Mikko on saanut vammaispalveluiden tukea. Pihan asfaltointiin piti panna myös omia rahoja, sillä tuki myönnettiin vain autotallin edustan ja ovelle johtavan kulkuväylän asfaltointiin. Mikko halusi kuitenkin asfaltoida koko pihan.

– Kaikki muutokset ovat olleet tärkeitä ja jopa ratkaisevia, jotta pystyn asumaan kotona. Yhteiskunnallekin tämä tulee halvemmaksi: kattonostin maksaa itsensä takaisin kolmessa viikossa, jos vaihtoehtona on se, että joutuisi muuttamaan laitokseen.

Tämä sairaus on kuitenkin sellainen,
että on ihan turha miettiä tulevaa.

Kannattaa keskittyä tähän päivään.

On pidettävä puolensa

Vakava sairastuminen on muuttanut Mikon elämää. Harrastukset, kuten amerikkalainen jalkapallo ja jenkkiautojen rakentaminen, ja näiden myötä monet ystävät ovat jääneet. Tilalle on tullut yhdistystoiminta; Mikko on Päijät-Hämeen neuroyhdistyksen puheenjohtaja.

Sairastumisen myötä hän kiinnostui myös vaikuttamisesta. Hän kuuluu Lahden vammaisneuvostoon ja lähti tänä vuonna myös
kuntavaaliehdokkaaksi.

– Monet sairastuneet eivät tunne oikeuksiaan, ja samaan aikaan virkamiestasolla voi olla tietynlaista vammaisvihaa. Tukikuvioista ei kerrota, ja niitä piilotellaan. Olen itse joutunut tappelemaan muun muassa taksimatkoista.

Viimeiset neljä, viisi vuotta Mikon sairaus on pysynyt vakaana. Hän toivoo voivansa jatkaa töissä vielä vuosia.

– Tämä sairaus on kuitenkin sellainen, että on ihan turha miettiä tulevaa. Kannattaa keskittyä tähän päivään.