MS-tauti: metformiini ja klemastiini edistävät remyelinaatiota
Jo aiemmin on huomattu, että diabeteslääke metformiini parantaa OPC-solujen kykyä erilaistua.
MS-tautiin liittyvälle keskushermoston vauriollehan on tyypillistä hermosäikeitä suojaavan myeliinitupen vaurioituminen heti sairauden alusta alkaen. Remyelinaatioksi kutsuttua korjaavaa prosessia tapahtuu osoitetusti läpi sairauden, mutta usein selvästi liian vähän. Pitkäaikaisesti ilman myeliiinitupen tarjoamaa suojaa jäävien hermosäikeiden toimintakyky kärsii ja elinkaarikin lyhenee.
Remyelinaation edistäminen onkin yksi keskeisiä MS-taudin aiheuttaman toimintakyvyn heikkenemisen ehkäisemiseen tähtääviä tutkimusalueita. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu tyypin 2 diabeteksen hoidossa yleisesti käytetyn metformiinin edistävän remyelinaatiota korjaamalla oligodendrosyyttien esiasteiden (OPC-solujen) ikääntymiseen liittyvää heikentynyttä vastetta erilaistumista edistäville signaaleille. Antihistamiinivalmiste klemastiinin puolestaan tiedetään edistävän OPC-solujen erilaistumista ja se on aiemmassa vaiheen 2 tutkimuksessa parantanut näköhermon toimintaa mittaavan visuaalisen herätevasteen (VEP) viivettä (1).
ECTRIMS-kokouksessa tämän aiheen tiimoilta luennoi Cambridgen yliopiston tohtori Nick Cunniffe. Hän esitteli tutkimustuloksia satunnaistetusta puoli vuotta kestäneestä kaksoissokkotutkimuksesta, jossa arvioitiin metformiinin ja klemastiinin vaikutuksia MS-potilailla juuri remyelinaation näkökulmasta. Tutkimuksessa oli mukana 70 potilasta, joilla oli todettu krooninen vakaana säilynyt näköhermovaurio joko toisessa tai molemmissa silmissä. Heistä 34 valikoitui ryhmään, joka sai metformiinia 1 g ja klemastiinia 5,36 mg kahdesti päivässä. Toinen ryhmä (36 potilasta) sai puolestaan lumelääkettä. Ensisijaisena päätetapahtumana oli näköherätevasteen viiveen (P100) keskimääräinen muutos lähtötilanteesta hoitoviikolle 26.
Metformiinin ja klemastiinin yhdistelmä johti pieneen, mutta tilastollisesti merkitsevään VEP-viiveen lyhenemiseen (–1,2 millisekuntia (95 % luottamusväli –2,4 – –0,1); P = 0,042). Mitään vaikutuksia potilaiden neurologiseen oirekuvaan tai näöntutkimuslöydöksiin ei kuitenkaan havaittu. Vaurioalueen MTR-kuvantaminen viittasi siihen, että hoitovaikutus oli ilmeisin lievemmin vioittuneilla näköjuosteen alueilla. Metformiinin ja klemastiinin yhdistelmähoito oli hyvin siedetty, eikä merkkejä turvallisuusongelmista saatu.
Tohtori Cunniffen mukaan hoitovaikutus oli tutkimusryhmän odotuksia pienempi, mutta samalla hän piti mahdollisena, että efekti voisi korostua ajan myötä. ”On yhä vahvempia perusteita toteuttaa pitkäkestoisempia tutkimuksia ja jatkaa aiempien remyelinaatiotutkimusten osallistujien seurantaa”, hän summasi esityksenä havainnot.
Lähteet
- Green AJ, et al. Lancet. 2017;390(10111):2481-2489.
- Cunniffe NG, et al. Evaluating the remyelinating efficacy and safety of the combination of metformin and clemastine in people with relapsing remitting multiple sclerosis (CCMR-Two): a randomised, placebo-controlled, double-blind, phase 2 clinical trial. O133, ECTRIMS 2025 Congress, 24–26 September 2025, Barcelona, Spain.
Toisin sanoen:
- MS-taudissa hermosäikeitä suojaava myeliini vaurioituu heikentäen hermoston toimintaa.
- Remyelinaatiota eli myeliinin korjaantumista tapahtuu, mutta yleensä liian vähän. OPC-solut tuottavat uusia myeliiniä muodostavia soluja, mutta niiden erilaistuminen heikkenee MS-taudissa.
- Aiemmissa tutkimuksissa on huomattu, että diabeteslääke metformiini voi parantaa OPC-solujen kykyä erilaistua ja edistää remyelinaatiota. Klemastiini (antihistamiini) tukee OPC-solujen erilaistumista ja on aiemmin parantanut näköhermon sähköistä toimintaa.
- MS-potilaille tehdyssä 6 kk:n kaksoissokkotutkimuksessa oli mukana 70 henkilöä, joilla oli krooninen, vakaana säilynyt näköhermovaurio. He saivat joko metformiini + klemastiini -yhdistelmän tai lumelääkkeen.
- Hoitoryhmässä näköherätevasteen viive lyheni hieman, mutta tilastollisesti merkittävästi (–1,2 ms). Neurologisissa oireissa tai näöntutkimuksissa ei havaittu muutoksia. Hoito oli hyvin siedetty, eikä turvallisuusongelmia ilmennyt.
- Tutkijat pitävät pidempiaikaisia tutkimuksia tarpeellisina, sillä hoidon vaikutus voi voimistua ajan myötä.
