MS-tauti: mesenkymaaliset kantasolut tehottomia PPMS-potilaille
Hermokudoksen kantasolusiirteet eivät vielä auta MS-taudin vaurioihin, vaikka muissa kudoksissa niistä on hyötyä.
Hermokudoksen solusiirrehoidot ovat toistaiseksi antaneet odottaa itseään. Niistä on turhaan odotettu apua myös MS-taudin aiheuttamaan keskushermostovaurioon jo vuosia. Sen sijaan muiden kudosten osalta kantasolusiirteistä on todettu apua, ja niitä voidaan jo jossain määrin hyödyntää lääketieteessä. Näin on asia esimerkiksi vaikeiden ihovaurioiden hoidossa sekä sarveiskalvovaurioiden osalta. Vertamuodostavan kudoksen kantasolusiirteitä käytetään puolestaan pahanlaatuisten verisairauksien hoidossa, ja tästä menetelmästä on osoitettua olevan apua myös vaikeaoireisena alkavassa MS-taudissa.
Mesenkymaaliset kantasolut ovat puolestaan soluja, joilla on todettu olevan kyky erilaistua jopa keskushermoston soluiksi, ja siten ainakin teoriassa tukea MS-tautiin liittyvän vaurion korjausprosesseja. Sen lisäksi on voitu osoittaa, että MS-tautia muistuttavassa koe-eläinmallissa tämä kantasolujoukko rauhoitti keskushermoston tulehdusreaktiota huolimatta siitä, onnistuiko solujen erilaistuminen keskushermoston soluiksi vai ei. Sittemmin mesenkymaalisia soluja on tutkittu myös MS-tautia sairastavien avuksi, toistaiseksi kuitenkin vaatimattomin tuloksin. Solujen intratekaalinen (selkäydinnesteeseen annettava) annostelu on kuitenkin herättänyt toiveita mahdollisesta tehosta. (1)
Tätä hoidollista lähestymistapaa arviotiin satunnaistetussa, lumekontrolloidussa tutkimusasetelmassa (SMART-MS). Tämän tutkimuksen tuloksia esitteli kokouksessa neurologi ja tutkija Christopher Elnan Kvistad Haukelandin yliopistollisesta sairaalasta. Tutkimukseen osallistui 18 ensisijaisesti etenevää MS-tautia (PPMS) potilasta, joilla ei ollut vallitsevaa taudinkulkuun vaikuttavaa hoitoa. Heille annettiin yksi intratekaalinen injektio joko mesenkymaalisia kantasoluja (MSC, 1 miljoona solua/kg) tai suolaliuosta lähtötilanteessa. Kuuden kuukauden kohdalla hoito toistettiin, mutta tällä kertaa ristikkäin, eli suolaliuosta aiemmin saaneet saivat MSC-injektion ja päinvastoin. Ensisijaisena päätetapahtumana arvioitiin mahdollisia muutoksia herätevasteissa (näkö-, tunto- ja liikehermoradasto). Kokonaisseuranta-aika oli 18 kuukautta.
Herätevasteet eivät seurannassa muuttuneet hoidon myötä, eikä eroja ryhmien välillä todettu myöskään EDSS-haittaluokassa, yläraajojen motoriikka arvioivassa testissä (9-HPT) tai 10 metrin kävelytestissä (T25-FW). Kuuden kuukauden kohdalla havaittiin viitteitä aivokudoksen kadon hidastumisesta hoidon myötä, mutta vuoden kohdalla tämä efekti oli kadonnut. Myös hermovauriota solutasolla mittaavan veren gliasäikeisen happaman proteiinin (GFAP) tasot näyttivät aluksi laskevan, mutta vuoden kohdalla tälläkään mittarilla ei lopulta hoitoefektiä havaittu.
Haittatapahtumia esiintyi useammin MSC-hoitoon liittyen, pääasiassa paikallisten tulehdusreaktioiden muodossa. Yksi potilaista sai sairaalahoitoa vaatineen alaselkäkivun, joka sekin yhdistettiin MSC-injektioon. Yhdelle potilaalle tuli hoidon komplikaationa pitkäkestoinen häntäluukipu, joka puolestaan liittyi injektion aiheuttamaan araknoidiittiin, eli lukinkalvon tulehdukseen.
Intratekaalinen MSC-hoito ei siis tässä tutkimuksessa osoittanut mitään merkittävää vaikutusta ensisijaisesti etenevään MS-tautiin. Huomioiden hoitoon mahdollisesti liittyvät riskit, ehdotti neurologi Kvistad tarkkaa harkintaa tämän hoitomuodon jatkotutkimuksia pohdittaessa.
Lähteet
- Kvistad CE, et al. Front Neurol. 2022;13:891514.
- Kvistad CE, et al. Study of mesenchymal autologous stem cells as regenerative treatment for multiple sclerosis – the SMART-MS trial. O150, ECTRIMS 2025 Congress, 24-26 September 2025, Barcelona, Spain.
Toisin sanoen:
- Hermokudoksen kantasolusiirteet eivät vielä auta MS-taudin vaurioihin, vaikka muissa kudoksissa niistä on hyötyä (esim. ihovauriot, verisairaudet).
- Mesenkymaaliset kantasolut (MSC) voivat teoriassa korjata hermovaurioita ja rauhoittaa tulehdusta – lupaavia tuloksia on nähty eläinkokeissa.
- SMART-MS-tutkimuksessa 18 PPMS-potilasta sai MSC-injektion selkäydinnesteeseen tai lumelääkettä, hoito toistettiin käänteisenä 6 kk:n kohdalla.
- Tuloksissa ei huomattu merkittävää vaikutusta hermoratojen toimintaan, liikuntakykyyn tai haittaluokkaan. Alkuvaiheen viitteet aivokudoksen suojasta ja GFAP-arvojen laskusta katosivat vuoden kohdalla.
- Haittoina esiintyi paikallisia tulehduksia ja kipuja; yksi vakava alaselkäkipu ja yksi pitkäkestoinen häntäluukipu (araknoidiitti).
- MSC-hoito ei tuonut hyötyä PPMS:ssä, ja riskit edellyttävät tarkkaa harkintaa jatkotutkimuksille.
