Laadukas tutkimus on lupaus paremmasta huomisesta
MS-taudin ja neurologisten harvinaissairauksien perustutkimus on kivijalka, jolle rakennamme parempaa hoitoa ja ymmärrystä.
Kolmekymmentä vuotta sitten perustettu Suomen MS-säätiö syntyi halusta vahvistaa kotimaisen MS-taudin tutkimuksen perustoja. Tänään tuo tehtävä on ajankohtaisempi kuin koskaan. Vaikka olemme kulkeneet pitkän matkan siitä ajasta, jolloin MS-diagnoosi merkitsi lähes väistämättä ennenaikaista työ- ja liikuntakyvyn menetystä, emme ole vielä maalissa. Sairaus on yhä parantumaton, ja sen monimutkainen syntymekanismi odottaa lopullista selvittämistään.
On eri asia istua lääkärin vastaanotolla kuulemassa MS-diagnoosi nyt kuin kymmenen tai kolmekymmentä vuotta sitten. Lääkehoitojen, kuntoutuksen ja tiedon kehittymisen ansiosta moni sairastunut voi jatkaa pitkään työelämässä, eikä sairaus välttämättä näy päälle päin. Tämän kehityksen taustalla on tutkimus. Se ei synny tyhjiössä, vaan uudet oivallukset pohjaavat aina aiempiin tutkimustuloksiin. Esimerkiksi toimivia lääkkeitä ei voida kehittää ilman laadukasta perustutkimusta sairauden mekanismeista.
MS-taudin ja harvinaisten neurologisten sairauksien perustutkimus on kivijalka, jolle rakennamme parempaa hoitoa ja ymmärrystä. Kun tutkimme esimerkiksi Epstein-Barr-viruksen osuutta MS-taudin synnyssä tai ikääntymisen vaikutusta immuunijärjestelmään, emme tavoittele vain tieteellistä ymmärrystä, vaan parempaa arkea niille, joiden elämä on muuttunut diagnoosin myötä.
MS-säätiön rooli tässä työssä on ollut ja on yhä keskeinen. Tänä keväänä säätiö jakoi merkkivuotensa kunniaksi 50 000 euroa apurahoina suomalaiseen tutkimukseen. Apurahoilla tuetaan sekä perustutkimusta että kliinistä ja rekisteripohjaista tutkimusta. Kohteet ulottuvat solutason säätelymekanismeista uusiin hoitokeinoihin ja sairastavien elämänlaatuun.
Tässä lehdessä on esitelty laajemmin viime vuoden apurahojen saajat, tutkimuskohteet ja tavoitteet – osin jo tuloksetkin. Erityisen kiinnostavaa on lukea, miten kunkin tutkimustyö voi jatkossa vaikuttaa sairastavien arkeen.
Tutkimus itsessään tarjoaa toivoa. Se on väline epävarmuuden hallintaan tässä ja nyt. Vaikka vanha kansa muuta väittää, tieto ei lisää tuskaa, vaan ymmärrystä.
